perjantai 9. elokuuta 2013

risat pois

Meistä ja sinänsä tilanteesta riippumattomista kommelluksista huolimatta päivä meni vielä huomattavasti odotuksia sujuvammin ja paremmin.




Sairaalan risteyksessä oli liikennevalot pois päältä. En ajatellut asiaa sen enempää. En myöskään uhrannut sen kummempia ajatuksia sille että Starbucksin espressokone ei toiminut, enkä edes sille että yläkerrassa oli jotenkin hämärää. Vastaanotossa kuulin että on sähkökatkos, kuulin siksi että printteri ei toiminut. Odottelimme rauhassa ja lopulta M sai rannekkeensa jä mä allekirjoitin sen nipun papereita.





Leikkihuoneessa kaipasin aamukahviani ja kipaisin M:n leikkiessä taas siellä alakerran kahvimäkkärissä laihoin tuloksia, ei sähköä, ei kahvia. Leikkihuoneessa kaipasin kahviani ääneen ja leikkihuoneen leikittäjä kävi hakemassa mulle hoitajien huoneesta kahvin... olen edelleen kiitollinen.



Vastaava leikkaussalihoitaja tuli hakemaan meidät, punnitsi ja mittasi ja kyseli M:lta kysymyksensä. Saatiin oma huone ja jatkettiin valmisteluita. Puhuin anestesiahoitajan kanssa, anestesialääkäri odotti huoneen ulkopuolella koska olin elen puhelimessa pyytänyt mahdollisimman pientä miehitystä M:n hereilläoloaikana. Kirurgi pyörähti pikaisesti tervehtimässä ja anestesiahoitaja jutteli M:n kanssa tulevasta. M sai pidellä naamaria ja yhdistää sen letkuun ja purkaa taas osiin... telkkarissa pyöriM:n toivomuksesta Cars 2. M nukutettaisiin siinä huoneessa. Leikkaussali oli oven takana ja heräämö leikkurin toisella laidalla... sanoisin että hyvin suunniteltu päiväkirranosasto. Autismispesialisti kävi tervehtimässä ovelta ja varmistamassa että kaikki sujuu ja muu tiimi istui penkillä oven ulkopuolella.

tästä mentiin sisään




Sit tuli se mutta. Se sähkökatkos joka jatkui ja jatkui. Leikkuri joo kyllä toimii ja kaikki muukin, mutta leikkurin ulkopuoliset hissit oli jumissa jossakin kerrostenvälissä ja sen takia päivän leikkaukset pysähdyksissä. Vastaleikattua, juuri herännyttä potilasta kun ei ehkä ole kovin turvallista kävelyttää portaissa, eikä myöskään kantaa. Kiroilin hiljaa mielessäni ja juttelin meidän leikkurihoitajan ja anestesiahoitajan kanssa. Molemmat oli mun kanssa samaa mieltä, että M:n kannalta toimenpiteen peruuntuminen olis vähintäänkin epätoivottavaa jos ei suorastaan haitallista. Reipas Anestesiahoitaja lupas selvittää homman ja palas hetkeä myöhemmin huoneeseen kertoen että tavarahissi toimii ja se on tarkoitettu myös katastrofitilanteissa evakuointiin, eli M voitaisiin toimittaa alakertaan sillä.




Viisi minuuttia myöhemmin mä pitelin M:aa sylissä ja silittelin sen purkkahuuruiseen uneen. Sain oman odotushuoneen heräämön oven vierestä ja autismispessu kävi sanomassa että ne hakee mut sillä hetkellä kun M alkaa tunnistaa ympäristöään. Vartin päästä kävi lääkäri kertomassa loistavasti menneestä toimenpiteestä ja kertoi neidon olevan heräämössä. Autismispessu kävi sanomassa että voisin käydä hakemassa M:n lääkkeet alakerran apteekista ja kun palasin yläkertaan pääsin suoraan heräämöön ja sain syliini sangen uneliaan nuoren naisen. Meidän ihana heräämhoitaja jututti M:aa ja mua ja piti meistä ihanaa huolta tunnin verran ja syötti M:lle mehujäätä ja juotti mehua. Tuntia myöhemmin me istuttiin penkillä ulkona – tai M pyörätuolissa – ja puhuttiin ja mietittiin heinäsirkkoja ja Koiraa ja pilviä ja...






Mä oli valmistautunut pahoinvoivaan, uniseen ja sangen onnettomaan pieneen ihmiseen. Sain sen sijaan reippaan prinsessan, joka söi alkajaisiksi kuusi mehujäätä. Vähän myöhemmin elokuvaa katsoessa kaksi annosta käätelöä ja sitten taas mehujäätä. Alkuillasta me jo leikittiin ja pelattiin lautapelejä ja syötiin lisää jätskiä. M on päättänyt telttailla myös tulevan yön. Tälläkertaa mun kanssa. Sopii, kipulääkkeitä siihen pitää kuitenkin pumpata kolmen tunnin välein, joten voin yhtä hyvin telttailla.












7 kommenttia:

  1. Hienoa ja mahtavaa! :-) Muistan itse kun risat leikattiin 8-9 -vuotiaana jaolin suunnitellut että syön jäätelöä koko päivän niin enpä stönyt yhtään mitään. Heräsin nenäverenvuotoon ja senjälkeen nukuin koko päivän. Kerran pyysinjätskiä mutta olin jo nukahtanut kun sitä sain.

    Ja vau nukkumiset sujuu hienosti myös. Meillä on nyt 6-vuotiaalle perinteinen tarrataulukko 'nukun koko yön omas sängyssä', viikn alusta se on ollut ja tänään siihen saadaan ensimmäinen tarra. :-)

    Tsemppejä teille ja kiitoksia elämänmakuisesta blogista! - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän mekin odotettiin jo perustuen tammikuiseen kokemukseen, silloin M oksensi monta päivää leikkauksen jälkeen ja nukkui koko leikkauspäivän. Toisaalta silloin M oli sairas jo ennen leikkausta ja nyt toipuu nopeasta päiväkirurgisesta toimenpiteestä, mutta aika trooper se on.

      Poista
  2. Upeeta!! Nyt mielenkiinnolla odottelen syömisen kehitystä, varmasti helpottaa prinsessan oloa, kun risat on nyt pois. Tosi hienosti kyllä hoidettu siellä tuo toimenpide. Paljonko muuten lasyen vakuutukset maksaa siellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin odotetaan mielenkiinnolla mikä se vaikutus syömiseen tulee olemaan. Meidän lastensairaala on aivan huippu ja joka kerta olen positiivisesti yllättynyt niitten systeemeistä :)

      Mä en tiedä saako täällä lapsille edes erillisiä vakuutuksia, kun se vakuutus tulee joko työnantajan kautta tai itse maksettuna koko perheelle. Meidän perheen kuukausikulu vakuutuksesta - jota L ei siis enää saa työnantajalta suoraan - on noin $1400/kk mutta se korvaakin sit melkein mitä tahansa.

      Poista
  3. Hienoa, että leikkaus meni niin hyvin, toipuminenkin on lähtenyt loistavasti. Meillä oli hyvin kipeä tyttö heti leikkauksen jälkeen, mutta pahin vaihe oli jo viikon päästä ohi. Syötettiin tytölle lähinnä hänen lempiruokiaan, eli pancakes ja munakokkelia, sipsejä ja mehujäätä. Pikaista paranemista!

    Terkuin
    Tatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä odotin et se olis ollut tosi paljon kipeempi eikä ollenkaan näin reipas. Musta on huikeeta minkälainen kivunsietokyky sillä on. Itse ei kyllä olis leikkauspäivänä melkein täydessä vauhdissa pelkällä buranalla ja parasetamolilla.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.