Pöydänkulmalla
odottaa käyntikortti. Pitäis soittaa ja varata aika. En jaksais sitä
järjestelyä ja häsistä. Kello on kahdeksan, voiskohan jo soittaa? Mä luulen et
ne tulee töihin vasta myöhemmin, ehkä yhdeksäks? Soitan ja vastaus on
puolivälistä 8:30... soitan kohta uudestaan.
Tällä kertaa mä
tiedän ettei se oo mitään vaarallista. Se on kysta. Ehkä se sama kuin keväällä?
Kai nekin voi täyttyä uudestaan. Tai uus? Ehkä isompi? Tissi on arka ja kipee
ja särkee, ja mulla olis muutakin tekemistä kuin käydä tissilääkärissä. Yhtään
ei jaksais ja silti se on sen verran kipee ettei voi olla soittamattakaan. Tuntuu
hullulta soittaa kuuluisalle tissilääkärille vaivaisesta kystasta, mutta jos
soitan Sekikselle – sille gunegologille – se ohjaa mut kuitenkin soittamaan
tälle tyypille eli soitan suoraan sille.
Tänään me
palataan arkeen... Opekokous, kesäkoulu, toimintaterapia, fyssari – O:n,
syömisryhmä. Pyykit pitäis selviä ja rikkinäinen tiskikone tyhjentää. Tiskikone
pesee vaan alatasolla olevat astiat, kapasiteetti on siis puolessa ja korjaaja
tulee perjantaina.
Syksy alkaa vähän
hirvittämään... koulua maanantaista torstaihin, viidestä kymmeneen - illalla.
Päivällä lauma ja niitten systeemit ja sit on MOPS ja Suomikoulu ja... apua.
Kai tää tästä oikenee ja järjestyy, kunhan saa asiat rullaamaan. En pidä
odottamisesta, en pidä tyhjäkäynnistä. On helpompaa mennä eteenpäin. Odottavan
aika on pitkä.
Kommentit
Lähetä kommentti