taas tissi

Pöydänkulmalla odottaa käyntikortti. Pitäis soittaa ja varata aika. En jaksais sitä järjestelyä ja häsistä. Kello on kahdeksan, voiskohan jo soittaa? Mä luulen et ne tulee töihin vasta myöhemmin, ehkä yhdeksäks? Soitan ja vastaus on puolivälistä 8:30... soitan kohta uudestaan.

Tällä kertaa mä tiedän ettei se oo mitään vaarallista. Se on kysta. Ehkä se sama kuin keväällä? Kai nekin voi täyttyä uudestaan. Tai uus? Ehkä isompi? Tissi on arka ja kipee ja särkee, ja mulla olis muutakin tekemistä kuin käydä tissilääkärissä. Yhtään ei jaksais ja silti se on sen verran kipee ettei voi olla soittamattakaan. Tuntuu hullulta soittaa kuuluisalle tissilääkärille vaivaisesta kystasta, mutta jos soitan Sekikselle – sille gunegologille – se ohjaa mut kuitenkin soittamaan tälle tyypille eli soitan suoraan sille.

Tänään me palataan arkeen... Opekokous, kesäkoulu, toimintaterapia, fyssari – O:n, syömisryhmä. Pyykit pitäis selviä ja rikkinäinen tiskikone tyhjentää. Tiskikone pesee vaan alatasolla olevat astiat, kapasiteetti on siis puolessa ja korjaaja tulee perjantaina.

Syksy alkaa vähän hirvittämään... koulua maanantaista torstaihin, viidestä kymmeneen - illalla. Päivällä lauma ja niitten systeemit ja sit on MOPS ja Suomikoulu ja... apua. Kai tää tästä oikenee ja järjestyy, kunhan saa asiat rullaamaan. En pidä odottamisesta, en pidä tyhjäkäynnistä. On helpompaa mennä eteenpäin. Odottavan aika on pitkä.