onneksi huomenna on uusi päivä

Viikko on edennyt keskiviikkoiltapäivään ja mä löydän itseni piiloutuneena poikien sängyn takaa. Ei, me ei leikitä piilosta, mä vaan tarvitsen edes hetken aikaa hengähtää ja se hetki löytyy sieltä sängyn ja seinän välistä samalla kun etsin sängyn alta poliisiautoa. Joku alakerrassa huutaa mua ja kaikki yhdessä pohtii mihin mä oon kadonnut, pehmolelu tuntuu ihanan pehmeeltä mun piiloutunutta poskea vasten. Ollaan myös edetty siihen pisteeseen, että ajatus sisäoppilaitosopetuksesta koko kolmikolle alkaa kuulostamaan houkuttelevalta... sääli ettei sitä ole tarjolla ja ettei siihen olis rahaa, vaikka oliskin tarjolla.

Mä ymmärrän ettei ne pysy nahoissaan ja mä ymmärrän et ne on turhautuneita, niin mäkin. Me yritetään tehdä hiljaisia ja kevyitä juttuja, käydään kirjastossa ja nuohotaan kauppojen leluosastoja. Mä ymmärrän ettei viisvee jaksa istua puiston penkillä ja mä ymmärrän et se karkaa... sillä hetkellä mä kyl vähän nauroin kun juoksin sen perässä sinne kiipeilytelineeseen ja kannoin sen kiemurtelevana takas alas... kidutusta, siis viisveelle. Tultiin hetkeen, jossa mä huusin kitarisat ulkona koko laumalle ja kaikki oli hiljaa, ja lopulta K kuiskas et ne on ihan kilttejä jo. 

kirjastossa M keskittyi tekemään palapelejä ja kriisi saatiin jokaisesta palapelistä, josta puuttui pala... niistä KAIKISTA puuttui paloja!

kirjaston parkkiksella

ne halus katsoa mehiläisiä

näitä samaisia hatch chilejä me ostettiin paahdettuina :)

Vielä ne pitäis kertaalleen pakata tänään autoon ja käydä ilmoittautumassa M:n balettiin. Vois ilmaista asian sanomalla että mennään valkkaamaan meille sopiva ryhmä ja tunti, mutta kaikessa rehellisyydessä joudun toteamaan että vaihtareita on tasan kaksi - keskiviikkona päivällä kun M on koulussa tai torstaina illalla.

...joitakin tunteja myöhemmin...

Niin... mä kuvittelin et se balettiin ilmoittautuminen olis sellainen sisään ja ulos, sinne ja takaisin juttu. Mun puolustukseksi on todettava etten ollut ainoa joka luuli niin. Totuus oli kuitenkin se että jono kiemurteli pitkälle balettikoulun käytävällä ja eteni kuolettavan hitaasti ja henkisesti sitä jonon etenemistä hidastutti vielä kolme väsynyttä ja turhautunutta lasta, joilla tietysti oli vuoronperään jano tai pissahätä tai muuten vaan vaikeeta elämässä. Tuntia myöhemmin me oltiin kuitenkin onnellisesti matkalla kotiin. Onnellisesti vaikka edelleen takapenkillä oli jano ja pissahätä ja asiat muuten vaan huonosti. 

muutkin oli menossa niihin samoihin liikennevaloihin

tässä kohdassa mulla oli siis vielä yks mutka tekemättä...

Jannut petiin ja M:lle päivällinen eteen. Se sama päivällinen, jonka jo aiemmin laitoin takaisin jääkaappiin odottamaan hetkeä tulevaa. Meidän ruoka uuniin, mulle lasi viiniä ja kokeilemaan söisko prinsessa pelin lomassa – ei syönyt, keksin se kyllä sai päivällä syötyä. Onneksi hain kirjastosta niitä ruokakirjoja - ja "koulukirjoja".

mun lapsi tekee näin kun se kutsutaan syömään

tätä siis tarjottiin useampaan otteeseen... loppupeleissä se söi ton hyytelön ja maistoi juustoleipää

näissä kirjoissa kerrotaan mistä ruoka tulee ja miksi ihmisen olis hyvä joskus syödä

ne chilit matkalla uuniin kanan kanssa

kysyjälle päivän asu... farkkushortsit, pellavapaita ja "hello kitty"vansit, ja Lumia