Viikko on edennyt
keskiviikkoiltapäivään ja mä löydän itseni piiloutuneena poikien sängyn takaa.
Ei, me ei leikitä piilosta, mä vaan tarvitsen edes hetken aikaa hengähtää ja se
hetki löytyy sieltä sängyn ja seinän välistä samalla kun etsin sängyn alta
poliisiautoa. Joku alakerrassa huutaa mua ja kaikki yhdessä pohtii mihin mä oon kadonnut, pehmolelu tuntuu ihanan pehmeeltä mun piiloutunutta poskea vasten. Ollaan myös edetty siihen pisteeseen, että ajatus
sisäoppilaitosopetuksesta koko kolmikolle alkaa kuulostamaan houkuttelevalta...
sääli ettei sitä ole tarjolla ja ettei siihen olis rahaa, vaikka oliskin
tarjolla.
Mä ymmärrän ettei
ne pysy nahoissaan ja mä ymmärrän et ne on turhautuneita, niin mäkin. Me
yritetään tehdä hiljaisia ja kevyitä juttuja, käydään kirjastossa ja nuohotaan
kauppojen leluosastoja. Mä ymmärrän ettei viisvee jaksa istua puiston penkillä
ja mä ymmärrän et se karkaa... sillä hetkellä mä kyl vähän nauroin kun juoksin
sen perässä sinne kiipeilytelineeseen ja kannoin sen kiemurtelevana takas
alas... kidutusta, siis viisveelle. Tultiin hetkeen, jossa mä huusin kitarisat ulkona koko laumalle ja kaikki oli hiljaa, ja lopulta K kuiskas et ne on ihan kilttejä jo.
 |
| kirjastossa M keskittyi tekemään palapelejä ja kriisi saatiin jokaisesta palapelistä, josta puuttui pala... niistä KAIKISTA puuttui paloja! |
 |
| kirjaston parkkiksella |
 |
| ne halus katsoa mehiläisiä |
 |
| näitä samaisia hatch chilejä me ostettiin paahdettuina :) |
Vielä ne pitäis
kertaalleen pakata tänään autoon ja käydä ilmoittautumassa M:n balettiin. Vois
ilmaista asian sanomalla että mennään valkkaamaan meille sopiva ryhmä ja tunti,
mutta kaikessa rehellisyydessä joudun toteamaan että vaihtareita on tasan kaksi
- keskiviikkona päivällä kun M on koulussa tai torstaina illalla.
...joitakin tunteja myöhemmin...
Niin... mä
kuvittelin et se balettiin ilmoittautuminen olis sellainen sisään ja ulos,
sinne ja takaisin juttu. Mun puolustukseksi on todettava etten ollut ainoa joka
luuli niin. Totuus oli kuitenkin se että jono kiemurteli pitkälle balettikoulun
käytävällä ja eteni kuolettavan hitaasti ja henkisesti sitä jonon etenemistä
hidastutti vielä kolme väsynyttä ja turhautunutta lasta, joilla tietysti oli
vuoronperään jano tai pissahätä tai muuten vaan vaikeeta elämässä. Tuntia
myöhemmin me oltiin kuitenkin onnellisesti matkalla kotiin. Onnellisesti vaikka
edelleen takapenkillä oli jano ja pissahätä ja asiat muuten vaan huonosti.
 |
| muutkin oli menossa niihin samoihin liikennevaloihin |
 |
| tässä kohdassa mulla oli siis vielä yks mutka tekemättä... |
Jannut petiin ja
M:lle päivällinen eteen. Se sama päivällinen, jonka jo aiemmin laitoin takaisin
jääkaappiin odottamaan hetkeä tulevaa. Meidän ruoka uuniin, mulle lasi viiniä
ja kokeilemaan söisko prinsessa pelin lomassa – ei syönyt, keksin se kyllä sai
päivällä syötyä. Onneksi hain kirjastosta niitä ruokakirjoja - ja "koulukirjoja".
 |
| mun lapsi tekee näin kun se kutsutaan syömään |
 |
| tätä siis tarjottiin useampaan otteeseen... loppupeleissä se söi ton hyytelön ja maistoi juustoleipää |
 |
| näissä kirjoissa kerrotaan mistä ruoka tulee ja miksi ihmisen olis hyvä joskus syödä |
 |
| ne chilit matkalla uuniin kanan kanssa |
 |
| kysyjälle päivän asu... farkkushortsit, pellavapaita ja "hello kitty"vansit, ja Lumia |
Kommentit
Lähetä kommentti