Siirry pääsisältöön

kohta on syksy

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua - ei ole, mutta me ollaan vikaa kertaa leikkimässä puistossa kesälomaperjantaina... seuraavan kerran sit ensi kesänä. Viralliseen syksyyn on vielä aikaa, liki kuukausi kai. Eilen satoi vettä ja tunnelma on tänään syksyinen. Ilmassa tuoksuu kosteus ja pilvisen päivän valo on toisenlainen. Mielessä asuu haikeus menneestä kesästä, se asuu siellä vaikka hyvin tietää että helteet jatkunee vielä viikkoja ja monen mielestä paras kesäkuukausista on syyskuu.






Tietää että kesä on ollut huikea kun veden valuessa alas taivaalta O ilmoittaa pelkäävänsä sadetta. Tietää että kesä on ollut aurinkoinen kun lauma ei enää ensimmäiseksi aamulla ilmoita haluavansa ulos. Tietää että kesä on ollut kuuma kun elohopea on kivunnut yli 28C:n  44:nä päivänä ja saman on ennustettu jatkuvan hamaan tulevaisuuteen... juuri nyt, perjantai-iltana kellon lähestyessä seitsemää, ulkona on 26C eikä yhtään tee mieli mennä siitä nautiskelemaan. Tietää että kesä on ollut oikea kesä kun salaa jo kaipaa syksyä.

Edessä on Labor Day –viikonloppu. Maanantaina pyhä ja kansallinen grillijuhla. Vielä viimeiset telttaretket ja ulkoilmabileet ennen koulujen alkamista ja laskeutumista arkeen. Huomenna synttäreille aamulla ja Kummitäti K:n ja Kummisetä M:n luo iltapäivällä... sunnuntaina grillausta meillä ja maanantaina, olemista kai vaan.


Kasvimaa tuottaa satoa, tomaatteja ja kurkkuja kahmalokaupalla... saadaan varmaan litra kirsikkatomaatteja päivässä, tänään keräsin seitsemän kurkkua, pienimmät jätin vielä kasvamaan. Tekee mieli leipoa omenapiirakka ja laittaa paahtopaisti uuniin, sytyttää kanelikynttilä ja kuvitella että ulkona on kylmä... ilmastointi kun pitää talon viileänä. Tule jo syksy... olen valmis, tänä kesänä saatiin viimekesä takaisin, korkojen kanssa. 



maastoratsastusta

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää