Siirry pääsisältöön

L ei juhli syntymäpäivää

Naapurintyttö täytti kaksi, naapurin rouva kai kolkytkaks ja herra jotain samansuuntaista. L täytti, hmmm... 34 kai taas uudestaan, viimeiset kymmenen vuotta. L ei harrasta synttäreitä. Se ei halua viettää niitä mitenkään – kuten alta voi lukaista – eikä ainakaan halua et niistä tehdään jokin ohjelmanumero. Me ollaan siis keskitytty lähinnä olemaan viettämättä niitä synttäreitä, koko viikonloppu.

Lauantai-iltana syötiin kahdestaan taskurapuburgereita ja uusista perunoista tehtyjä ranskalaisia, itse tehdyllä tartarkastikkeella, juomana poreita tottakai. Kuva jäi napsauttamatta kun poltin sormen kokkaillessani ja se palovammahässäkkä vei sen kuvaushetken ja kuvaaminen muistui mieleen seuraavan kerran kun purilaiset oli jo onnellisesti syöty. Ei siis kuvaa taskurapukakkusista leivän ja kastikkeen kanssa.

M osti L:lle pinkkejä sukkia, pojat kalasäilykkeitä. Kaikki kolme tiesi heti mitä haluavat faijalleen hankkia. Yksikään ei myöskään kuvitellut saavansa tänään kakkua. Kaikki kolme tietää kyllä ettei L syö makeeta. Ei edes synttärinä, ei edes kakkua. Sen sijaan L sai pekonia ja munia ja lapset inkivääri-kaneli-pannareita, vaahterasiirappia, luumuja ja kermavaahtoa.

...siis tää painaa ihan kauheesti ja silti tääl on jotakin pehmeetä?





Naapureitten puistobileissä saatiin seuraava aamiainen ja mimosat vielä pöydän alta paperimukeihin. L pakeni paikalta katselemaan eläimiä lauman kanssa niin vilkkaasti et jossakin vaiheessa tajusin muitten vieraitten ajattelevan mun olevan siellä ilman lapsia, tai siis itseasiassa lapseton. Varttia myöhemmin lauma kyllä oikas tämänkin harhaluulon. 


näköjään jannut löysi possun lisäksi myös seuraa

kun on kyse suklaakakusta, mun lauma on paikalla ja eturivissä


Puistobileistä synttärijuhlallisuudet jatkui viininmaistelulla, viininmaistelulla, yrityksellä käydä panimossa lounalla. Yritykseksi siis jäi, siellä oli muitakin ja yli tunnin jono. Matka jatkui siis viininmaisteluun ja viskitislaamon kautta puutarhamyymälään vaihtamaan kuusitoista kuollutta tainta kuuteentoista elävään. Kuusitoista kuoli. Ne kuoli huolimatta siitä että ne istutettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, lannoitettiin ja kasteltiin... joskus käy niin. Istutuksen lomassa avattiin vielä pullo punkkua, lähinnä päivänsankarille kun allekirjoittaneelle oli ne maistelut jo ihan tarpeeks.  Epäsynttärit oli siis kai oikein onnistuneet. Ainakin mun mielestä, ja kai sankarinkin.

tän takia meiltä saa viiniä

eka

toka

täältä toimitetaan viinejä myös Valkoiseen taloon

panimon pyöräparkki oli täynnä autoparkista puhumattakaan

hevosparkissakin oli reilusti heppoja parkissa

plänbee oli siis seuraava viinitila







vikaks L halus pysähtyä tislaamoon




Paras synttärilahja L:lle ja siinä sivussa viikonlopun ihanin asia myös mulle oli se, että M on tänään syönyt. Se on syönyt aamulla kolme palaa pannaria, kolmanneksen pekonisiivusta, palan kakkua ja pari lusikallista jugurttia bileissä ja viinikeikalla kaksi palaa pizzaa. Kotona se söi vielä vajaan desin mac&cheeseä, mehujään ja iltapalaksi melkein kokonaisen perunarieskan. Me juhlitaan. 

perunarieskaa meidän lähikaupasta

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää