perjantai 30. elokuuta 2013

kalentereita ja koulukyytejä

On hetkiä kun tunnen eläväni todellisessa banaanivaltiossa. Tällä viikolla niitä hetkiä on ollut tuskallisen monta... viimeisin tältä aamulta, kun soitan sinne koulukyyteihin, ihan vaan varmistaakseni että kaikki on järjestyksessä tiistaille. Mä palaan siihen, et kaikki kai ainakin periaatteessa toimii silloin kun elämä on tavallista, ongelmat alkaa kun tavallisuuden keskellä on poikkeama...

Kyllä ne siis tiesi että M pitää hakea ja paluattaa takaisin. Asiaa oltiin jo järjestämässäkin, ja kellonajatkin niillä oli kohdallaan, ne vaan oli unohtaneet kertoa mulle kaksi asiaa; 1: ekalla viikolla ei ole koulukyytiä kouluun – no koska sitä nyt ei vaan vielä ole ja 2: kotikyyti on ostopalvelu joltakin muulta firmalta. Ei siinä mitään, kyllähän mä ajelen. Jäin vaan miettimään et miten tää olis mennyt jos mä olisin se työssäkäyvä äiti, jonka viisvee olis vaikka naapurissa hoidossa kunnes koulubussi tulee hakemaan ja sit sitä bussia ei tulekaan? Ilmoitetaanko siinä vaiheessa kouluun et mun lapsi ei nyt pääse kouluun kun te ette saa järkättyä sille lakisääteistä koulukyytiä sinne koululle? Niin kai. Koska meille olis selvinnyt ettei bussia tule jos en olis sattunut sinne soittamaan? Tiistaina, kun se bussi ei tullutkaan ja lapsi myöhästyy ekana koulupäivänä koulusta? Niin kai.

Viimeisiä terapia-aikatauluja hiotaan vielä. Kalenteri on levällään pitkin pöytää ja odottaa puhtaaksikirjoittamistaan... papereiden seassa on mun fysioterapia-ajat ja koulusysteemit ja vapaaehtoistyöt ja jossakin on se paperi missä lukee koska O:n piti olla koulussa tiistaina ja... Eilen illalla tuntui jo siltä etten saa kierroksia laskettua mitenkään, tänä aamuna olo oli kuin junan alle jääneellä – no olin ihan hengissä enkä edes vammautunut, eli väsynyt kai vaan.


Ajatuksissani matkaan siihen keskusteluun, missä yks suunnilleen samanikäisten lasten vanhempi totes, että mielellään hän menee töihin, heti kun löytyy työnantaja joka palkkaa hänen neljänä päivänä viikossa noin kolmeksi tunniksi kerrallaan ja suhtautuu myötämielisesti myöhästymisiin, kesken päivän lähtemisiin ja jatkuviin sattumanvaraisiin vapaapäiviin... vielä ei sitä työnantajaa ole näkynyt. Tosiasiahan on, että töissäkäyvällä pitää olla lastenhoitaja, superavuliaat sukulaiset tai vuorotyö. Mä itse yritän itselleni viimeistä näistä kolmesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.