Siirry pääsisältöön

kalentereita ja koulukyytejä

On hetkiä kun tunnen eläväni todellisessa banaanivaltiossa. Tällä viikolla niitä hetkiä on ollut tuskallisen monta... viimeisin tältä aamulta, kun soitan sinne koulukyyteihin, ihan vaan varmistaakseni että kaikki on järjestyksessä tiistaille. Mä palaan siihen, et kaikki kai ainakin periaatteessa toimii silloin kun elämä on tavallista, ongelmat alkaa kun tavallisuuden keskellä on poikkeama...

Kyllä ne siis tiesi että M pitää hakea ja paluattaa takaisin. Asiaa oltiin jo järjestämässäkin, ja kellonajatkin niillä oli kohdallaan, ne vaan oli unohtaneet kertoa mulle kaksi asiaa; 1: ekalla viikolla ei ole koulukyytiä kouluun – no koska sitä nyt ei vaan vielä ole ja 2: kotikyyti on ostopalvelu joltakin muulta firmalta. Ei siinä mitään, kyllähän mä ajelen. Jäin vaan miettimään et miten tää olis mennyt jos mä olisin se työssäkäyvä äiti, jonka viisvee olis vaikka naapurissa hoidossa kunnes koulubussi tulee hakemaan ja sit sitä bussia ei tulekaan? Ilmoitetaanko siinä vaiheessa kouluun et mun lapsi ei nyt pääse kouluun kun te ette saa järkättyä sille lakisääteistä koulukyytiä sinne koululle? Niin kai. Koska meille olis selvinnyt ettei bussia tule jos en olis sattunut sinne soittamaan? Tiistaina, kun se bussi ei tullutkaan ja lapsi myöhästyy ekana koulupäivänä koulusta? Niin kai.

Viimeisiä terapia-aikatauluja hiotaan vielä. Kalenteri on levällään pitkin pöytää ja odottaa puhtaaksikirjoittamistaan... papereiden seassa on mun fysioterapia-ajat ja koulusysteemit ja vapaaehtoistyöt ja jossakin on se paperi missä lukee koska O:n piti olla koulussa tiistaina ja... Eilen illalla tuntui jo siltä etten saa kierroksia laskettua mitenkään, tänä aamuna olo oli kuin junan alle jääneellä – no olin ihan hengissä enkä edes vammautunut, eli väsynyt kai vaan.


Ajatuksissani matkaan siihen keskusteluun, missä yks suunnilleen samanikäisten lasten vanhempi totes, että mielellään hän menee töihin, heti kun löytyy työnantaja joka palkkaa hänen neljänä päivänä viikossa noin kolmeksi tunniksi kerrallaan ja suhtautuu myötämielisesti myöhästymisiin, kesken päivän lähtemisiin ja jatkuviin sattumanvaraisiin vapaapäiviin... vielä ei sitä työnantajaa ole näkynyt. Tosiasiahan on, että töissäkäyvällä pitää olla lastenhoitaja, superavuliaat sukulaiset tai vuorotyö. Mä itse yritän itselleni viimeistä näistä kolmesta.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää