Siirry pääsisältöön

itsepäinen jäärä vai periksiantamaton

Epäilemättä jos siltä koulupiirin Pikku Pomolta kysyy olen jääräpää. Mahdollisesti myös itsepäinen, hankala, hullu, epämiellyttävä ja kaikinpuolin ikävä tyyppi. Ison Pomon mielestä oon ehkä vaan taas yksi ylihuolehtiva vanhempi. Ystävän mielestä olen lapseni paras asianajaja. Itse käyttäisin sanoja määrätietoinen, sinnikäs, periksiantamaton - äiti. Niin, kuka niitten ja meidän puolia pitää jos en minä. Lasten äiti. 

Ensin surin itseäni. Surin menetettyä vapaata aikaa. Lopulta surin kuitenkin enemmän sitä ettei pojilla ole aikaa leikkiä yhdessä. Surin sitä etten ole kotona K:n tullessa koulusta. Surin sitä etten saisikaan osallistua M:n koulunkäyntiin. Surin sitä ettei K:lla olisi tuttuja lapsia ryhmässään.

Kertaakaan en ollut asiaton, vaan vain ja ainoastaan korostetun asiallinen. Perustelin oman kantani ja jopa myötäilin vastapuolen perusteita päätökselleen, ja sitten taas perustelin oman kantani. En korottanut ääntäni. En vaatinut, pyysin. En kiukutellut. En polkenut jalkaa. Perustelin asiani uudestaan ja pyysin. En kuitenkaan antanut periksi. En antanut periksi tuumaakaan tarjotun kompromissin ollessa älytön. Sain myös vastapuolen ymmärtämään ettei kompromissi olisi palvellut sen tärkeimmän – lapsen – etua. Kysymyshän on kuitenkin lapsesta. Erityislapsesta erityisopetuksen yksikössä.

Lopputulos on kuitenkin se, että kannatti pitää kiinni asiastaan. Kannatti olla aktiivinen. Kannatti valittaa. Kannatti kirjoittaa sähköposteja, jättää kymmeniä viestejä puhelinvastaajiin, käydä koululla viidesti. Kannatti puhua Pikku Pomolle, Pikku Pomon kolleegalle, Isolle Pomolle, Sihteerille, Opettajalle, Erityisopettajalle.


Huomenna K aloittaa koulunsa siellä missä pitikin, aamuryhmässä. Säköpostia lukiessani – autossa, liikennevaloissa – tuuletin äänekkäästi. Illalla nostin maljan. Tänään huokaisen helpotuksesta ja hymyilen hiljaa. 


Kommentit

  1. Itse olen ihan liian kiltti ja joustava. Rispektit sulle. Yritän ottaa oppia. -Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oon oppinut että kiltit ja hiljaiset jyrätään. Jos osaa vaatia saattaa hyvin saadakin.

      Poista
  2. Jesssss!!!! Hyvä sinä! Ihana uutinen, näin sen piti tapahtua!
    Miten kävi keväällä kun kerroit K:n diagnoosista koulun viisastelijoille?
    Nauttikaa voitosta!:)
    Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään. Meillä on onneksi kohta vuotuinen palaveri tiimin kanssa, ja mulla korkeat odotukset :)

      Poista
  3. Juuri näin!
    Tosin hirvittää niiden puolesta, joilla ei ole tuollaista äitiä :) Mutta toisaalta, kaikilla ei ole tällaisia lapsia eikä kaikki tiedä niiden omiensa parasta, ei sille vaan voi mitään. Vähän samantapainen juttu, kun mun lapset käy ip-kerhossa leikkipuistossa. Minä viime keväänä paikkaa hakiessa kysyin, että saatetaanko lapset ensi vuonnakin koululta puistoon, ja mulle vastattiin, että saatetaan. Nyt syksyllä kävi kuitenkin ilmi, että tapana on saattaa vain ekaluokkalaiset, tokat menköön keskenään. Matka ei ole kamalan pitkä, mutta siinä on Hgin vilkkaimmin liikennöidyn kadun ylitys: kaksi pyöräkaistaa, neljä autokaistaa ja kaksi ratikkakaistaa - ja siinä ajetaan kovaa, koska siinä kohdassa tavallaan vasta tullaan keskusta-alueelle. Pieni vääntö open ja reksin kanssa ja reksin kanta oli, että jos puistosta on näin luvattu, niin puistohan hakee tokatkin. Ja niin ne hakee, jee :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi