Siirry pääsisältöön

viidestoista yö ilman painajaisia

Kaikki alkoi valkosipulista viitisentoista iltaa takaperin. Me syötiin L:n kanssa päivälliseksi jotakin – en tosiaan enää muista mitä – ja siinä oli runsaasti tuoretta valkosipulia. Yöllä M herää meidän välissä, käy vessassa ja palaa takaisin meidän väliin. Se pyörii ja hyörii ja vaihtaa asentoa, ja lopulta se puuskahtaa ärtyneenä; ”mä en voi nukkua kun te haisette niin pahalle – molemmat.” Ensin repee L ja sit mä. L toteaa tyttärelleen kuivahkoon äänensävyyn et onhan sulla omakin sänky jos tää ei kelpaa, ja tyttö ottaa kainaloonsa tyynyn ja peiton ja painelee omaan huoneeseensa. Mä katson L:llää ja se katsoo mua ja sit me nukutaan aamuun saakka. Aamulla keittiöön astelee aamuäreä prinsessa joka yökkäilee, koska sen vanhemmat haisee edelleen aivan tolkuttoman pahalle.

Illalla se oli jo matkalla omalle paikalleen meidän sänkyyn, ja mennessään totes et ette sit saa haista yhtä pahalle. L vastas taas että onhan sulla omakin sänky, nuku siellä. Sinne se meni. Siellä se nukkui. Me oltiin hämmentyneitä. 

Viime viikolla kun aloitin työputken olin varma että löydän sen yöllä kotiintullessani meidän sängystä. En löytänyt. Maanantaiaamuna kun se kömpi meidän väliin kasteltuaan oman sänkynsä olin varma et tässä tää nyt taas oli. Eilen illalla se halus taas tulla meidän sänkyyn, ja L kysyi sopiiko jos se siirretään omaan sänkyyn siinä vaiheessa kun me tullaan sinne haisemaan. Se sopi. Se nukkui taas yönsä omassa sängyssään. L kävi repimässä sen pystyyn ennen kahdeksaa.


Vuosien projekti näyttää siis ainakin toistaiseksi ratkenneen valkosipulin voimalla. Kyllä mä tiedän että valkosipulilla on runsaasti erilaisia terveysvaikutuksia, mutta että näin suuri unenlaatua parantava vaikutus? Kelpaa. En ole vuosiin nukkunut näin hyvin. Viisitoista yötä omassa sängyssä. Uusi patja eikä yhtään lasta. Kiitos valkosipuli.


Kommentit

  1. :D Ihan mahtijuttu!

    T: Anna

    VastaaPoista
  2. Loistavaa! Nyt pitää keksiä vielä lisää hajuruokia, jos tuohon sattuu turtumaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Ehkä me seuraavaksi popsitaan homejuustoja öisin :)

      Poista
  3. Sain tästä päivän naurut, huippujuttu!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi