matkasta, hotellista ja... aaah, La Jollasta

Vaihtareina oli tehdä pelkkä parinsadan valokuvan kuvapostaus, tai erottaa päivät omikseen. Päädyin jälkimmäiseen, jo ihan sen takia et samalla voi jakaa omia kokemuksia ja vinkkejä niille jotka joskus ehkä suuntaavat eteläiseen Kaliforniaan.

Matkaan lähdettiin aamuyöstä torstaina. Onneksi intoa oli koko ryhmällä sen verran että ne hyytyivät totaalisesti vasta P.F. Changsin pöytään. Siis ei niin et riehuivat, vaan ihan oikeesti hyytyivät sille tasolle että M makas sohvalla ja söi sieltä käsin kanansa, ja jannut suunnilleen rukoili et ne pääsis jo nukkumaan. Riehumisvaihe oli jo aiemmin, joskus kolmen aikaan, silloin kun pysäytin auton ja rauhallisella äänellä ilmoitin että mä yritän tässä navihoida ilman navigaattoria ja karttaa Fredden toimistolle, eikä tilannetta juuri helpota se että haluaisin lähinnä pysäyttää auton, nousta autosta ja kävellä pois. Hetkeksi ne rauhoittui. Lopullinen taika oli tosin ne freewayllä etujalkatilasta kaivetut tabletit – ei syötävät vaan lääpittävät – joilla auto saatiin vihdoinkin hiljaiseksi. Siihen asti kun meteli oli melko infernaalinen.

M lukee tutusti turvaohjetta, K syö sormiaan ja O nukkuu

La Jolla. No, La Jolla, on La Jolla, ja jokainen siellä ollut huokaisee ja haaveilee pääsevänsä sinne takaisin... niille rannoille joissa merileijonat makoilevat pelikaanien ja hylkeitten kanssa kalliolla ja välillä pulahtavat uimaan melojien, surffareitten ja uimareitten kanssa. La Jollaan jossa meidän talon myymällä sais ehkä autotallin oven yhdestä niistä rantataloista, tai ennemminkin paremman kynnysmaton. La Jollassa sijaitsee myös yksi maan halutuimmista yliopistoista, University of California San Diego.

merileijonia, hylkeitä ja jotain tipuja

tiesitkö että pelikaanin nokkapussiin menee vajaat kaksitoista litraa vettä?

Meidän hotelli oli Mission Valleyssä, loistava lokaatio turistirysiä ajatellen. Alle puolituntia Safari Parkiin, kymmenen minuuttia Sea Worldiin - jonne en periaatteesta astu jalallanikaan, vartti eläintarhasta, viis minsaa rantsusta, viis vanhasta kaupungista ja kymmenisen minuuttia downtownista. Hiltonin hotellissa (neljä ja puol staraa) perhesviitti kahdella makkarilla, lämmitetty uima-allas, poreallas, huonepalvelu jne. Lastenhuoneessa kerrossänky ja oma telkkari lastenkanavilla. 

Ja sit me uitiin. Olin puolipelokkaasti ajatellut että M joutuu opettelemaan uimataitonsa uudestaan kun me ei kesän jälkeen olla uitu kertaakaan, vaan sinne se pulahti ja polskahti ja ui altaan ympäri kerran, kaksi, kolme... perään polskahti K kellukkeineen ja potki ja räpiköi siskonsa perässä. Polskis ja pärskis, tämä oli se ainoa ilta kun mä tyydyin siemailemaan olueni sivistyneesti tulen ääressä, muina iltoina hyppäsin mukaan altaaseen.

Ja sit se P.F Chang’s. Turvallinen valinta uupuneeseen tunnelmaan. Ruoka joka takuuvarmasti kelpaa kaikille. Jos me oltais lomailtu jossakin meille eksoottisemmassa lokaatiossa, olisin toki vaatinut eksoottisempaa ravintolavalintaakin, mutta kotimaanmatkailuun tää sopi vallan mainiosti. Ainakin kun hereillä oltiin tässä vaiheessa oltu jo viitisentoista tuntia.