Siirry pääsisältöön

matkasta, hotellista ja... aaah, La Jollasta

Vaihtareina oli tehdä pelkkä parinsadan valokuvan kuvapostaus, tai erottaa päivät omikseen. Päädyin jälkimmäiseen, jo ihan sen takia et samalla voi jakaa omia kokemuksia ja vinkkejä niille jotka joskus ehkä suuntaavat eteläiseen Kaliforniaan.

Matkaan lähdettiin aamuyöstä torstaina. Onneksi intoa oli koko ryhmällä sen verran että ne hyytyivät totaalisesti vasta P.F. Changsin pöytään. Siis ei niin et riehuivat, vaan ihan oikeesti hyytyivät sille tasolle että M makas sohvalla ja söi sieltä käsin kanansa, ja jannut suunnilleen rukoili et ne pääsis jo nukkumaan. Riehumisvaihe oli jo aiemmin, joskus kolmen aikaan, silloin kun pysäytin auton ja rauhallisella äänellä ilmoitin että mä yritän tässä navihoida ilman navigaattoria ja karttaa Fredden toimistolle, eikä tilannetta juuri helpota se että haluaisin lähinnä pysäyttää auton, nousta autosta ja kävellä pois. Hetkeksi ne rauhoittui. Lopullinen taika oli tosin ne freewayllä etujalkatilasta kaivetut tabletit – ei syötävät vaan lääpittävät – joilla auto saatiin vihdoinkin hiljaiseksi. Siihen asti kun meteli oli melko infernaalinen.



M lukee tutusti turvaohjetta, K syö sormiaan ja O nukkuu

La Jolla. No, La Jolla, on La Jolla, ja jokainen siellä ollut huokaisee ja haaveilee pääsevänsä sinne takaisin... niille rannoille joissa merileijonat makoilevat pelikaanien ja hylkeitten kanssa kalliolla ja välillä pulahtavat uimaan melojien, surffareitten ja uimareitten kanssa. La Jollaan jossa meidän talon myymällä sais ehkä autotallin oven yhdestä niistä rantataloista, tai ennemminkin paremman kynnysmaton. La Jollassa sijaitsee myös yksi maan halutuimmista yliopistoista, University of California San Diego.



merileijonia, hylkeitä ja jotain tipuja


tiesitkö että pelikaanin nokkapussiin menee vajaat kaksitoista litraa vettä?










Meidän hotelli oli Mission Valleyssä, loistava lokaatio turistirysiä ajatellen. Alle puolituntia Safari Parkiin, kymmenen minuuttia Sea Worldiin - jonne en periaatteesta astu jalallanikaan, vartti eläintarhasta, viis minsaa rantsusta, viis vanhasta kaupungista ja kymmenisen minuuttia downtownista. Hiltonin hotellissa (neljä ja puol staraa) perhesviitti kahdella makkarilla, lämmitetty uima-allas, poreallas, huonepalvelu jne. Lastenhuoneessa kerrossänky ja oma telkkari lastenkanavilla. 

Ja sit me uitiin. Olin puolipelokkaasti ajatellut että M joutuu opettelemaan uimataitonsa uudestaan kun me ei kesän jälkeen olla uitu kertaakaan, vaan sinne se pulahti ja polskahti ja ui altaan ympäri kerran, kaksi, kolme... perään polskahti K kellukkeineen ja potki ja räpiköi siskonsa perässä. Polskis ja pärskis, tämä oli se ainoa ilta kun mä tyydyin siemailemaan olueni sivistyneesti tulen ääressä, muina iltoina hyppäsin mukaan altaaseen.







Ja sit se P.F Chang’s. Turvallinen valinta uupuneeseen tunnelmaan. Ruoka joka takuuvarmasti kelpaa kaikille. Jos me oltais lomailtu jossakin meille eksoottisemmassa lokaatiossa, olisin toki vaatinut eksoottisempaa ravintolavalintaakin, mutta kotimaanmatkailuun tää sopi vallan mainiosti. Ainakin kun hereillä oltiin tässä vaiheessa oltu jo viitisentoista tuntia. 


Kommentit

  1. San Diego on kyllä kiva paikka käydä. Me oltiin viime toukokuussa ja silloin hotelli oli mission bayssa. Käytiin siellä pahamaineisessa sea worldissakin.
    Edellisellä kerralla oltiin Del Marissa, sekin on ihana paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ens kerralla taidetaan vuokrata talo jostakin rannikon pikkukaupungista. Haluaisin asua Encinitaksessa, mutta saattaa jäädä haaveeksi.

      Sea Worldillä on huono maine, ja meillä voi nähdä ne samat eläimet ihan luonnonoloissakin, tosin silloin ne ei tee temppuja :)

      Poista
  2. Sea worldin maine riippuu ihan keneltä kysyy ;) Näkyyhän niitä toki luonnossakin ja ollaan käyty jopa niitä bongailemassa Monterey Bayssa ja Alaskassakin nähtiin valaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sea World on aivan loistava turistikohde, sitä en missään nimessä lähde kieltämään, mutta se että ne myy itseään kohteena jonka intresseissä on suojella merta on kyseenalaista. Sea Worldin mittapuulla kun 35-vuotias valas on elänyt pitkän elämän ja luonnossa sama eläin saattaa elää yli satavuotiaaksi kertoo aika karua totuutta näistä temppuvalaista ja ennen kaikkea niistä altaista joissa nämä valaat asuvat.

      Argumentteja ja tutkimuksia tästä aiheesta löytyy toki niin puolesta kuin vastaan, ihan kuten kaikessa muussakin. Itse katselen valaita mieluiten siellä minne ne kuuluvatkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi