Siirry pääsisältöön

talvialet ja kevään ensimmäiset merkit

Tänään on tiistai, tammikuun 13. Ulkona on aivan mahtava auringonpaiste, kun piti olla kylmää ja sumuista.

M lähti aamulla kouluun, mä kaivoin sähköauton tallista kun mun kuorkissa oli lasit niin paksussa jäässä ettei ne hetken puhaltelulla sulaneet. Ei, me ei omisteta jääskrabaa. Sille ols käyttöä niin harvakseltaan ettei kannata. Vois sataa vettäkin, useimmiten talvella sataa, tai siis tihuttaa sellaista samanlaista sadesumua kuin ruokakaupan vihannestiskissä. Pihalta löysin kevään talven ensimmäisen krookuksen ja huomasin että pionitkin työntää silmua.




Laitoin M:n opelle ja jumppamaikalle sähköpostia et koululiikunta olis tänään syytä suorittaa kirjastossa. Kysyin M:lta kumpi pe sillä on tänään, niitä kun on kaksi, siis jumppaopeja. Kysyin et onks se se Mr Larsen ja M vastaa reippaasti et ei, se on Mrs Volleyball (lentopallo). Katson tytärtäni ja sanon et mä tartteen sen oikeen nimen. M vastaa et sen oikee nimi on Mrs Volleyball. Mä katson Feddeä, Fredde katsoo mua ja me molemmat ratketaan nauruun. M ei ole koskaan kuullutkaan lentopallosta, eikä sillä oo aavistustakaan miksi meillä on niin hauskaa. Pienellä etsimisellä löydän lentiksen sähköpostin ja mulle selviää et sen nimi on sittenkin Mrs Bolibol.

Jannut jäi edelleen sairastamaan. Molemmilla tosin kuumetta enää 37 ja rapiat päälle, mietin miksei muihin virustauteihin kuin influenssaan ole onnistuttu kehittämään lääkettä. Kyllähän meillä ne rokotteetkin tosiaan on, mutta virus teki tepposet ja otti ja muuntui. Rokotteesta on kuitenkin se hyöty että se edelleen lieventää tautia. Se tyttö joka eilen kuoli influenssaan, ei ollut saanut rokotetta. me päästiin tästä taudista aika helpolla. Kiitos rokotteen ja sen tamiflun.



Rakensin jannujen kanssa junaradan. Kohta lupasin raksata legoilla.

Välissä klikkasin sähköpostissa vaarallisen näköistä linkkiä, ei olis pitänyt, tai ehkä oli hyvä että klikkasin, tulipahan "säästettyä" taas rahaa. Hyvä et säästyy, tän influenssan myötä me ollaan poltettu apteekkiin jo $600 ja lääkäreihinkin pitkälti kolmatta satasta.




En voinut ohittaa, kun ostoskoriin hyppelehti vaan säästettyjä pennosia vaatteitten mukana. $217 ostosten hinnaksi kun jäi vaivaiset $68. Ostin isoa, mennee vielä syksylläkin. Pehmeitä ja mukavia, sellaisia et kelpaa näille meidän aistiyliherkillekin.









Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää