Siirry pääsisältöön

talvialet ja kevään ensimmäiset merkit

Tänään on tiistai, tammikuun 13. Ulkona on aivan mahtava auringonpaiste, kun piti olla kylmää ja sumuista.

M lähti aamulla kouluun, mä kaivoin sähköauton tallista kun mun kuorkissa oli lasit niin paksussa jäässä ettei ne hetken puhaltelulla sulaneet. Ei, me ei omisteta jääskrabaa. Sille ols käyttöä niin harvakseltaan ettei kannata. Vois sataa vettäkin, useimmiten talvella sataa, tai siis tihuttaa sellaista samanlaista sadesumua kuin ruokakaupan vihannestiskissä. Pihalta löysin kevään talven ensimmäisen krookuksen ja huomasin että pionitkin työntää silmua.




Laitoin M:n opelle ja jumppamaikalle sähköpostia et koululiikunta olis tänään syytä suorittaa kirjastossa. Kysyin M:lta kumpi pe sillä on tänään, niitä kun on kaksi, siis jumppaopeja. Kysyin et onks se se Mr Larsen ja M vastaa reippaasti et ei, se on Mrs Volleyball (lentopallo). Katson tytärtäni ja sanon et mä tartteen sen oikeen nimen. M vastaa et sen oikee nimi on Mrs Volleyball. Mä katson Feddeä, Fredde katsoo mua ja me molemmat ratketaan nauruun. M ei ole koskaan kuullutkaan lentopallosta, eikä sillä oo aavistustakaan miksi meillä on niin hauskaa. Pienellä etsimisellä löydän lentiksen sähköpostin ja mulle selviää et sen nimi on sittenkin Mrs Bolibol.

Jannut jäi edelleen sairastamaan. Molemmilla tosin kuumetta enää 37 ja rapiat päälle, mietin miksei muihin virustauteihin kuin influenssaan ole onnistuttu kehittämään lääkettä. Kyllähän meillä ne rokotteetkin tosiaan on, mutta virus teki tepposet ja otti ja muuntui. Rokotteesta on kuitenkin se hyöty että se edelleen lieventää tautia. Se tyttö joka eilen kuoli influenssaan, ei ollut saanut rokotetta. me päästiin tästä taudista aika helpolla. Kiitos rokotteen ja sen tamiflun.



Rakensin jannujen kanssa junaradan. Kohta lupasin raksata legoilla.

Välissä klikkasin sähköpostissa vaarallisen näköistä linkkiä, ei olis pitänyt, tai ehkä oli hyvä että klikkasin, tulipahan "säästettyä" taas rahaa. Hyvä et säästyy, tän influenssan myötä me ollaan poltettu apteekkiin jo $600 ja lääkäreihinkin pitkälti kolmatta satasta.




En voinut ohittaa, kun ostoskoriin hyppelehti vaan säästettyjä pennosia vaatteitten mukana. $217 ostosten hinnaksi kun jäi vaivaiset $68. Ostin isoa, mennee vielä syksylläkin. Pehmeitä ja mukavia, sellaisia et kelpaa näille meidän aistiyliherkillekin.









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...