Siirry pääsisältöön

"aikuistenpäivä"

Lauantai oli ”aikuistenpäivä” josta lapset ainakin osin nautti kyllä ihan aikuisten lailla. Aamiaisen jälkeen aloitettiin Old Townista, San Diegon vanhasta kaupungista, ja Fredden kärsiessä museokierroksesta lauma näki miten kehrätään lankaa ja lähetetään vanhanajan sähke. Ne oppi miten posti kulki silloin joskus Lucky Luken aikaan ja paljon muutakin.










Seuraavaksi suunnattiin nokka kohti kaupunkia. Jannut näki autosta lentotukialuksen ja ilmoitti et ne ehdottomasti haluaa nähdä sen lähempää. Näin ollen kohteeksi valikoitui museolaiva USS Midway. Midway oli pitkään maailman suurin laiva, ja ensimmäinen joka ei mahtunut Panaman kanavan läpi. Eläkkeelle se jäi 1995 ja siitä tehtiin museo. Laiturilla laivan vieressä seisoskeli lentäjänhaalareihin pukeutunut Tom Cruise kopio, enkä voinut olla miettimättä että kuinka moni nuoremmasta sukupolvesta tietää mitä se siinä tekee, me keski-ikäistyvät naiset varmasti kyllä muistetaan. Olihan se silloin joskus ”se” elokuva Dirty Dancingin ohella.











Lentotukialukselta riksalla turistirysään lasilliselle ja sieltä alkoi lapsiparkojen jotos kävellen keskustaan ja meidän vanhempien pyhiinvaelluskohteeseen Horton Plazaan. Horton Plaza on mun ensikosketus amerikkalaiseen ostariin vuonna -88. Sen jälkeen me ollaan käyty siellä yhdessä Fredden kanssa -95. Ymmärrettävästi lauman oli vähän vaikeeta ymmärtää miksi niitten piti kävellä korttelitolkulla katsomaan jotakin ostaria. Palkinnoksi tästä loputtomalta tuntuvasta jotoksesta odotti rannan leikkipuisto.












Ennen päivällistä me haluttiin vielä kurvata rantsuun ja ajaa Coronado Islandin kautta ja samalla maisemareittiä Meksikon rajalle. Ruokaplänit meni uusiksi kun todettiin et muillakin oli ollut samansuuntaisia suunnitelmia. Siis sen verran monella ettei me päästy edes lähelle ravintolan parkkipaikkaa, puhumattakaan itse ravintolasta. Näinpä me tyydyttiin taas kotoisaan ketjuvaihtariin ja ruokaa löytyi La Jollan BJ’s:stä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...