Siirry pääsisältöön

"aikuistenpäivä"

Lauantai oli ”aikuistenpäivä” josta lapset ainakin osin nautti kyllä ihan aikuisten lailla. Aamiaisen jälkeen aloitettiin Old Townista, San Diegon vanhasta kaupungista, ja Fredden kärsiessä museokierroksesta lauma näki miten kehrätään lankaa ja lähetetään vanhanajan sähke. Ne oppi miten posti kulki silloin joskus Lucky Luken aikaan ja paljon muutakin.










Seuraavaksi suunnattiin nokka kohti kaupunkia. Jannut näki autosta lentotukialuksen ja ilmoitti et ne ehdottomasti haluaa nähdä sen lähempää. Näin ollen kohteeksi valikoitui museolaiva USS Midway. Midway oli pitkään maailman suurin laiva, ja ensimmäinen joka ei mahtunut Panaman kanavan läpi. Eläkkeelle se jäi 1995 ja siitä tehtiin museo. Laiturilla laivan vieressä seisoskeli lentäjänhaalareihin pukeutunut Tom Cruise kopio, enkä voinut olla miettimättä että kuinka moni nuoremmasta sukupolvesta tietää mitä se siinä tekee, me keski-ikäistyvät naiset varmasti kyllä muistetaan. Olihan se silloin joskus ”se” elokuva Dirty Dancingin ohella.











Lentotukialukselta riksalla turistirysään lasilliselle ja sieltä alkoi lapsiparkojen jotos kävellen keskustaan ja meidän vanhempien pyhiinvaelluskohteeseen Horton Plazaan. Horton Plaza on mun ensikosketus amerikkalaiseen ostariin vuonna -88. Sen jälkeen me ollaan käyty siellä yhdessä Fredden kanssa -95. Ymmärrettävästi lauman oli vähän vaikeeta ymmärtää miksi niitten piti kävellä korttelitolkulla katsomaan jotakin ostaria. Palkinnoksi tästä loputtomalta tuntuvasta jotoksesta odotti rannan leikkipuisto.












Ennen päivällistä me haluttiin vielä kurvata rantsuun ja ajaa Coronado Islandin kautta ja samalla maisemareittiä Meksikon rajalle. Ruokaplänit meni uusiksi kun todettiin et muillakin oli ollut samansuuntaisia suunnitelmia. Siis sen verran monella ettei me päästy edes lähelle ravintolan parkkipaikkaa, puhumattakaan itse ravintolasta. Näinpä me tyydyttiin taas kotoisaan ketjuvaihtariin ja ruokaa löytyi La Jollan BJ’s:stä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...