perjantai 23. tammikuuta 2015

legoland - legoplääh

Legoland nyt oli Legoland. Onneksi ei päätetty olla siellä päivää pitempään. M oli selkeästi liian vanha, mutta toisaalta kun juttelin tänään yhden äidin kanssa odotellessani O:ta koulusta oli se äiti pyllähtää takapuolelleen kuullessaan että M on edelleen vain kuusi. Tämä äiti kun oli ajatellut että M on vähintään yhdeksän. Ehkä Legoland olis ollut sopiva kohde sille toisenlaiselle kuusveelle. Pojille kohde oli mahtava, paitsi O:ta tietty pelotti vähän jokapaikassa, mutta se nyt oli vähintäänkin oletettavaa ja ehkä olis ollut järkevämpää aloittaa päivä jostakin muualta kuin siitä kaikkein rajuimmasta vuoristoradasta – joka ei nyt niin kovin raju ollut sekään. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen O:hon teki Minilandin pienoismallit Yhdysvaltain kaupungeista ja se olis epäilemättä seissyt katselemassa niitä vaikka koko päivän.















Amerikkalaiseen nysväykseen tottuneelle paikka tuntui vähän nuhjuiselta ja epäsiistiltä, ja se että maksettuaan jo pääsylipusta olis vielä pitänyt erikseen maksaa siitä ja tästä ja tosta, tuntui vähän kohtuuttomalta. Niin pä me jätettiin vuoret kiipeilemättä ja muutama muukin juttu tekemättä.










Kymmeneltä aloitettiin ja viideltä lopetettiin.

Viimeisenä iltana me päätettiin syödä kalaa tai äyriäisiä. Lapset kysyi mitä me syödään ja kun vastasin et kalaa ne oli sitä mieltä et sen on pakko olla vitsi. M vaipui jo miltei epätoivoon viimeisellä rivillä ja ilmoitti et sit se ei ainakaan aio syödä yhtään mitään. Yelpistä ja omenapuhelimesta löytyi vaihtareita, mutta niistä ei meille kelvannut yksikään. Meillä oli kummallakin mielessä kalaravintola meren rannalla, sellainen pieni ja vähän hikinen, se mistä saa maailman parasta kalaa. Ajaessamme rantaa kohti etelää me sit lopulta löydettiin ”se” ravintola. Fish101 oli Encinitaksessa. Ruoka tilattiin tiskiltä, juomat tuotiin lasipurkeissa ja pitkien pöytien ääreen mahtui useampi seurue kerrallaan. Poikien kalapuikot oli ehkä parhaita kalapuikkoja I-K-I-N-Ä. M:lle löytyi listalta luomulihahampurilainen. Mä söin grillattuja tiikerirapuja ja Fredde tilas itselleen ravunpyrstöleivän. Kannatti etsiä!







Encinitaksesta me taidettiin löytää meille myös lomakohde tuleville vuosille. Jossakin välissä jos vuokrais sieltä talon viikoksi tai kahdeksi. Tekis itse töitä ja antais lasten juosta ja uida rannalla. Pikkukaupungista löytyi myös se tärkein, Whole Foods Market.  

Maanantaina aamuyöstä koitti kotimatka. Kotimatkalla meillä oli vaihto Portlandissa, mikä osoittautui hyväksi kokemukseksi. Aamiaista ja loppumatka potkurikoneella kotiin. Potkurikoneessa jannut istui vierekkäin,mä jaoin rivin M:n kanssa ja Fredde teki töitä itsekseen. Pojat oli polleina kun ne sai istua ja tilailla juomansa ihan itse.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.