Siirry pääsisältöön

kaksi erilaista kuumetta

Kaksi lasta, sama tauti. K sanoo olevansa O:n isoveli. No, onhan se tavallaan mutta K on sitä mieltä et se on O:n isoveli silleen ihan oikeesti eikä vaan minuutin erolla. Meidän epäkaksoset sairastaakin eritavalla. No alusta astihan ne on juosseet eri suuntiin, tai siis toinen juoksi ja toinen ei.

M menee huomenna kouluun, kuusi annosta Tamifluta on tehnyt tehtävänsä ja tyttö on käytännössä melkein terve. Mä aloitin oman lääkitykseni lauantaina ja jos olisin viime yönä nukkunut enkä kuulostellut noitten kahden sankarin rohinoita ja odottanut sitä hetkeä kun ne ei enää hengitä mä olisin epäilemättä itsekin jo melko hyvässä hapessa. Fredden kohdalla lääkitsemätön influenssa eteenee raskaan junan lailla, ja joka päivä se voi vähän vähemmän huonosti, mutta paraneminen on niin armottoman hidasta. Sillä taitaa olla menossa jo päivä seitsemän.



Viimeyön kuuntelin lapsiparkoja. Yksi oikealla, toinen vasemmalla. Minä keskellä. K vinkui, O rohisi, kumpikin hehkui kuumeisena eikä lääke auttanut laskemaan kuumetta kummallakaan. K oli levoton, heräili ja pyöri. Jos O ei olis ollut niin kuuma ja rohissut niin äänekkäästi, olisin voinut erehtyä luulemaan että se on kuollut. Välillä se parahti itkemäkseen taas vajotakseen takaisin koomaansa.

Aamulla soitin lääkäriin hyvin tietoisena siitä että K:lla oli iltapäivä neljään asti aikaa aloittaa Tamiflu 48 tunnin ikkunassa. Sain ajan yhdeksäksi ja raijasin kaksikon sinne. K:sta olis ollut vaikeeta uskoa että sillä oli melkein 39 asteen kuume, jannun hyppelehtiessä iloisesti pulisten mun perässä. O:n kohdalla taas oli selkeääkin selkeämpää ettei jannulla mennyt kovin vahvasti, siitä kun irtosi enää lähinnä sellainen vaivainen vikinä mun kantaessani sitä puolitajuttomana lääkärin vastaanottohuoneeseen.



Apteekista haettiin lisää troppia. Lääkäri sanoi ettei ne enää edes testaa ketään, kun epidemia on niin laaja että influenssapotilaita tulee ovista ja ikkunoista. Mun kanssa se oli tasan samaa mieltä mun kanssa siitä että tää kaksikko päätyy sairaalahoitoon hengitystiekomplikaatioiden takia, jos lääkitystä ei aloiteta. Muutaman kymmenen mailin päässä meiltä 6-vuotias oli eilen kuollut tähän tautiin. Tropin lisäksi ostin lisää mehujäitä ja muropatukoita ja mehua ja oikeastaan ihan mitä tahansa mitä joku saattais ehkä syödä.


K leikkii ja pulisee, O makaa sohvalla-lattialla-patjalla-sängyssä ja aina välillä sieltä kuuluu sellainen tuskainen ulina. Mä tarkkailen hengitystä ja jaan kipulääkkeitä.


Kommentit

  1. Pikaista paranemista! Otitteko influenssarokotetta? Olen kuullut, etta virus on muuntunut niin paljon, ettei pakosti toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on saaneet rokotuksen ja täällä näkemys on se että tämä rokotus ei estä sairastumista, mutta lieventää tautia.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...