Siirry pääsisältöön

#JeSuisCharlie

Islamin nimissä kolme ihmistä tunkeutui lehden toimitukseen ja tappoi kaksitoista ihmistä. Maailma pysähtyy, maailma suree. Maailma osoittaa jokaista muslimia ja toteaa yhteen ääneen että muslimit on hulluja ja Islam on sairas uskonto.

Kotona M selaa mun naamista ja kysyy mitä tarkoittaa #JeSuisCharlie, kerron että se on merkki protestista maailman pahuutta vastaan. Sanon että minäkin protestoin. En kerro että kolme ihmistä tunkeutui lehden toimitukseen ja tappoi kaksitoista.

Mietin mitä liikkuu mun omien muslimiystävien mielessä tänään. Mietin miten suureksi vääryydeksi he kokevat tilanteen, jossa heidän uskontoonsa kiteytyy taas koko maailman pahuus. Siksi että kolme ihmistä tunkeutui lehden toimitukseen ja tappoi kaksitoista ihmistä. Entä kaikki ne sadat miljoonat muslimit maailmassa joiden aikomuksena ei ole tappaa yhtään ketään? Kuka kuulee heitä? Ei kukaan. Islam on paha ja nämä kolme ihmistä kuva Islamista. Islam saa näiden kolmen kasvot. Islam saa ISIS:n kasvot. Kukaan ei muista että maailma on täynnä ihmisiä jotka tunnustavat Islamin uskontoa, muslimeja, ihan tavallisia ihmisiä. Sellaisia jotka käyvät aamulla suihkussa, pukevat päälleen, menevät työpaikalleen ja työpaikaltaan ruokakaupan kautta kotiin. Miehiä, naisia, lapsia. Ihan tavallisia ihmisiä. Sellaisia joiden mieleenkään ei tulisi tappaa ketään Islamin nimeen.

Puolustanko näitä kolmea? En. Heidän tekonsa oli väärä. Se oli epäinhimillinen ja ruma. Sillä ei ollut mitään tekemistä sen todellisen Islamin ja ihan tavallisen muslimin kanssa.


Olen kristitty. #JeSuisCharlie

Add caption

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...