torstai 22. tammikuuta 2015

sekalaista elämästä ja toisen ihmisen epätoivosta

Ne on kaikki kouluissaan ja Koira natustaa tossa vieressä kalannahkaa. On ihanan hiljaista, niin hiljaista että kuulen seinäkellon tikityksen shiatsuhierojan hurinasta huolimatta. Olohuoneessa on takkatuli, pöydällä muutama Kivituikku luomassa tunnelmaa mun aamuhetkeen.

Hymyilen itsekseni kun mietin Kummitäti K:n eilistä epätoivonhetkeä. En hymyile epätoivolle, hymyilen epätoivon syylle. Epätoivon aiheuttaja on maanantaina täyttänyt kahdeksan viikkoa ja tullut kotiin. Se pissaa ja kakkaa kaikkialle. Se puree ja ulisee yksin jäädessään, se on suloinen kuulemma vaan silloin kun se nukkuu, eikä se koskaan nuku ainakaan öisin. Lapsetkin sitä pelkää ja epätoivoinen Kummitäti miettii palauttavansa koko otuksen sinne mistä se tulikin. Yritin lohduttaa puhelimessa, ja samalla kuulostaa empaattiselta ja vakavalta – osaanottavalta – läpi nauruntyrskähdysten ja virneen. On niillä koiria ollut ennenkin, ei vaan koskaan kahdeksanviikkoista. Lupaan että se kasvaa nopeammin kuin ihmislapsi, sehän on jo murrosiässäkin muutamassa kuukaudessa. Nyt se on kuitenkin vauva, vauva joka on päättänyt ottaa laumansa johtajuuden.

Illalla tunsin uudenlaista yhteenkuuluvuutta. Istuin ystävien kanssa kuukausittaisella klubi-illallisella. Tammikuuhun kuuluvasti yks oli jollain puhdistuskuurilla, toinen minimalismilla, kolmas teedieetillä ja neljäs jollakin seuraavalla. Kerrankin pääsin osallistumaan tähän keskusteluun, olenhan retkahtanut päivän muotidieettiin 5:2een. Pakkohan sitä oli kokeilla, jos ei muuta niin uteliaisuudesta, ja ennen kaikkea kilpailuhenkisyydestä. Minä joka en koskaan retkahda näihin. Minä joka oikein hyvin tiedän ettei oikotietä onneen ole. Minä joka en kerta kaikkiaan usko moiseen hömppään, vaan uskon järkeviin elämäntapoihin. Tunnen itseni ihanan epäjärkeväksi ja naiselliseksi. Ihanaa olla muitten mukana ihan hömppä. Ihanaa heittää hetkeksi narikkaan kaikki se minkä noin tsiljoonalla istunnolla ravitsemusterapeutin kanssa olen jo oppinut. Olen muodikas edes kerran elämässäni. Kulmakarvat taisivat tosin nousta jonnekin hiusrajan yläpuolelle kun yks pöydässä istujista sanoi olevansa samalla dieetillä, se jonka olis ehkä enneminkin asiallista kerätä viis kiloa kuin poistaa ne. Se jonka rintalastan erottaa jo muutenkin villapaidan lävitse.

endiivin täytteenä sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä ja päärynää

krostinilla avocadoviipale ja sen päällä paistettua appelsiinia


Puhuttiinhan me muustakin. Puhuttiin jalkapallosta ja tulevasta Superbowlista, puhuttiin elokuvista ja miehistä, ja bensan hinnasta. Puhuttiin elämästä noin yleensä. Oikeastaan me ei juurikaan puhuttu niistä erilaisista dieeteistä, kunhan käytiin läpi millä kukin nyt sattuu just tällä hetkellä olemaan. 

tankki täyteen, 101 litraa $42.69

K:n opettaja haluaa palaverin. Se haluaa istua alas ja uusia jannun tavoitteet. Mä mietin pitäiskö se viedä psykologille - siis lapsi, ei opettaja. Kyllä se kotona leikkii, koulussa se ei kuulemma edelleenkään osaa leikkiä, tai siis leikkii rinnakkain koulutovereitten kanssa. Toinen mihin ne oli kiinnittäneet huomiota oli se että se jämähtää omaan juttuunsa ja jos toinen puhuu sille vaikka eilen leipomistaan muffinseista jatkaa K keskustelua omasta kiinnostuksen kohteestaan kiinnittämättä lainkaan huomiota puheenaiheeseen. Ollaanhan me tiedetty et sillä on autistisia piirteitä, mutta onko se sittenkin autisminkirjolla sekin. Onneks ensiviikolla on aika psykiatrille, jutellaan asiasta siellä. Katsotaan mitä se sanoo.

Sähköpostiin kolahtaa viesti M:n koulupsykologilta. Se haluu luvan testaamiseen. Saa testata mun puolesta, mä haluaan kuitenkin myös jutella sen kanssa. Psykologin listalla on tutusti ja odotetusti M:n sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys. Sen lisäksi sille on hypännyt M:n kyky organisoida. Luen sähköpostia ja koen saaneeni hiljaisen synninpäästön. On omalla tavallaan kieroutuneen mahtavaa että tää on ongelma koulussakin, mä kun olen jo salaa pelännyt että mä teen liikaa asioita sen puolesta ja siksi se ei itse kykenee edes laittamaan papereitaan koululaukkuun. Tällä viikolla niitten pitäis saada välitodistuksensa, ensi viikolla tavataan opetustiimin kanssa. Toivottavasti pian myös sen psykologin.


Keitän itselleni toisen kupin kahvia.


"chopped salad"
- couscous, kikherneitä, herneitä, paprikaa, jalapenoja, pekonia, kanaa, sipulia,
valkosipulia, ruohosipulia, sitruunaa, sitruunankuorta, persiljaa, oliiveja

kurrkuviipaleilla tuorejuustoa ja kylmäsavulohta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.