Siirry pääsisältöön

liian lyhyt viikonloppu

Soisin viikonloppuun lisää päivän, tai ehkä kaksi. Kahden päivän viikonloppu on auttamattoman lyhyt, tai siis lauantaina on aina armottomasti ohjelmaa ettei sunnuntaina tarttis tehdä yhtään mitään. Lauantaille kun lisää vielä illalliskutsut niin siinähän se sit meneekin.

Lauantaiaamuna jannut oli laittaneet keskenään aamiaista. Tosi hienosti olivat tehneet, paahtoleipää, hilloa ja maapähkinävoita. K tiesi missä piilossa säilytän keksilevitettä ja sekin oli kaivettu esiin. K söi keksileviteleipää, enemmän levitettä ja vähemmän leipää. Lusikka oli otettu apuun. O:n leivällä oli vähän maapähkinävoita ja paljon mansikkahilloa. Vadelmahillo oli syöty lusikalla loppuun. En hennonnut torua, kehuin oma-aloitteisuudesta. Olihan ne jopa koonneet tykötarpeet leikkuulaudalle ensin.




Naapurikemujen lihat oli jo jääkaapissa marinoitumassa, kilo lammasta ja toinen mokoma nautaa. Ruokana libanonilaisia lihavartaita, riisiä ja Baba Ganoush. Lisukkeena kesäkurpitsaa ja pitaleipiä. Se mitä piti lähteä lauantaiaamuna hakemaan oli viini ja jälkiruoka. Olin ajatellut tarjota halvaa, mutta kolmannen kaupan vetäessä vesiperän päädyttiin arkisesti jäätelöön kun tässä vaiheessa ei mitenkään enää olis ollut aikaa ruveta väsäämään baklavaa. Kaupasta kainaloon purkki creme fraiche jätskiä ja toinen espressojädeä. Päälle luomuhunajaa.

Fredde halus ostaa pikeepaitoja ja niitten takia ajettiin Seattleen Brooks Brothersille. Vesiperä. Ne oli muuttanut mitoitusta, M oli liian lyhyt ja L taas täys säkki. Myyjän mielestä asiakas oli väärässä eikä ole mahdollista olla kahden koon välistä. Ajettiin takaisin sillan ylitse kotoisasti Bellevueen Nordstromille ja sillä aikaa kun me juotiin lasten kanssa päiväkahvit Fredde kokeili liudan erilaisia paitoja ja hylkäs jokaisen. Ehkä sen pitää löytää uusi ratkaisu tulevaan kesään.  Tommy Bahama on liian lepsu ja liukas, Lacoste läpinäkyvä, Boss vääränlainen, Burberryn laatu on huono, Faqconnable liukas ja lepru...



Vuosi sitten ilmoitin Freddelle et haluan Tory Burchin sandaalit. Fredde katsoi hintalappua ja sanoi jotakin sen suuntaista et mä en voi olla tosissani. Ei se hinta sinällään, vaan se hinta sandaaleista. Asia jäi hautumaan ja eilen otin asian uudestaan esiin. Fredde sanoi et se oli ajatellut et mä oli unohtanut koko sandaalit. No en tosiaan ollut. Mä haluan edelleen mun Millerit. Tän vuoden vastaus oli et osta sit. Nordstromin kenkämyyjä istutti mut sohvalle, kysyi haluanko juotavaa ja lähti hakemaan frouvan läpsyköitä sovitettavaksi. Tuttuun tapaan se toi ne sandaalit mun valkkaaman värin lisäksi parissa muussakin värissä ja sit vielä pari paria Jimmy Choon espandrilloksia. M olis kans halunnut prinsessakengät, sen sijaan talutin sen yläkertaan ja se osti itselleen kevätpaidan ja hameen. Tässä vaiheessa päivää Fredde muistutti et meillä seisoo kohta lauma vieraita oventakana ja me ollaan edelleen shoppailemassa.

M:n asu Peek Kids

luksusosastolta ostetuissa kengissä on kassin merkkinä silkkirusetti...
mä oon just niin pinnallinen että saan kiksini kauniista pakkauksesta ja harkitusta esillepanosta


Huomaa mukana tullut kenkäpussi... Tory Burch


Meillä oli aivan sikahauska ilta. Lapset juoksi jaloissa ja kävi välillä syömässä meidän lautasilta tai napsimassa alkupaloja, pieninkin – 2v 3kk - pärjäs aina illan loppun asti, liki puolilleöin. Hyvät naapurit on ehdottomasti aivan parhautta. Kahdeksan aikuista, viisi lasta. Fredde ja mä. Maanmittari ja sen opettajavaimo. Rikostutkija ja silmälääkärinassari. Graafinensuunnittelija ja juristi. Illan lopputulema oli että koska me asutaan täällä oman alueemme pikkutaloissa on tää ihan selvästi alueen ”trailer park” ja kun meidän talo on kerran pohjapiirustukseltaan suurin, ollaan me alueen kuningas ja kuningatar.

Koira odottaa vieraita... vanhat koirat tietää kaiken, ne osaa laskea et pöytä on katettu viiden sijasta kahdeksalle


baby J ja jäätelön jämät

Sunnuntaina M nukkui pitkään. Hyvä että nukkui, olihan se valveilla vielä Tuhkimon aikaan. Kirkkoon ei ehditty kun M nukkui. Fredde haki kaupasta aamiaismunakastarpeet. K halus vaan sen omansa PB&J. O:n munakkaaseen tuli tomaattia, paprikaa ja pekonia. Me koristeltiin pääsiäistä ja istutettiin pääsiäisruohot. Me pelattiin jannujen kanssa Sorrya ja ne katsoi vähän telkkaria. Kun M vihdoin ilmestyi puolitapäivin alakertaan se söi aamiaista ja sit me maalattiin pääsiäismunia. Loppupäivän Fredde on kulkenut rätin kanssa ja poistanut niitä munamaaleja seinistä, tuoleista ja vähän kaikkialta muualtakin.




Lauma leikki munanpiilotusta, Fredde lähti lenkille ja mä otin sunnuntainokoset. Ruuaksi on sitä samaa kuin eilenkin, jälkkäriksi kevään eka raparperipiirakka omista raparpereista.


Kommentit

  1. Ei miten hellyyttävä toi toisen pojan aamutukka!:D
    (Nyt oli kyllä tarpeellinen kommentti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä oli tarpeellinen :) Eikö olekin ihana tukka tolla miehellä???!!!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän