Siirry pääsisältöön

maaliskuiset kesäpäivät

Pojat syö mehujäätä (K:lla on mansikka-punajuuri ja O:lla kiivi-avocado) shortseissa ja t-paidoissa. Me tultiin just pyöräretkeltä. Eilen ne sai bussipysäkillä naapurilta vähän toisenlaiset mehujäät, sellaiset joista niillä oli punaiset suut vielä illalla kylpyyn mennessä.



eilinen mehujääpusu

Kysyin aamulla haluaako M viedä syntymäpäivänään mehujäät kaikille luokkatovereille. Hetken se oli innoissaan. Yhtäkkiä sen ilme nuupahti; ”Mut ei me voida.” – Ai miks? ”No kun popsicle party voi olla vain jos sen voittaa koko luokka” – Joo, mut mä ostan ne mehujäätä ja tuon ne sulle kouluun, eikö? ”Niin, mutku se ei käy.” – Hmmm, mutta kyllähän kaikki tuo jonkun herkun kouluun kun on synttärit. ”Niin tuo, mutta ei mehujäätä.” Mun rakas, ihana, kaavamaisen ajattelumallin kuningatar. Mehujäät voi olla vaan palkinto, ei herkku. Kysyin saanko neuvotella asiasta open kanssa. Saan. Sentään.


Pihalla kukkii rosmariini ja atsaleat. Nypin hampaittenvälistä niitä pieniä mustia ötököitä joita on kaikkialla.





 
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi28. maaliskuuta 2015 klo 2.00

    Oi että, näyttää niin ihanalta nuo lämpimät ja aurinkoiset kuvat! Terkkuja vaan Helsingistä (+2 C ja vesisadetta)! No sitä suloisemmalta se lämpö tuntuu sitten kun kesä vihdoin saapuu tännekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. maaliskuuta 2015 klo 11.08

      Kiitos! Kyllä me nautitaankin, ja tulee se kevät ja kesä vielä sinnekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää