Siirry pääsisältöön

vihreitä munia ja kinkkua - maistuisko?

Jokainen suomalainen lapsi tietää muumit. Uskaltaisin väittää että jokainen suomalainen lapsi on yhtälailla perehtynyt Peppi Pitkätossuun, Vaahteramäen Eemeliin ja Melukylän lapsiin. Oma ikäluokka ainakin tietää kuka on Minttu ja Mintun vähän räjähtäneen näköinen, ihanan kotoisa äiti.


Tällä viikolla täällä vietetään kouluissa Read Accross America –viikkoa, ja kymmenet- ellei sadat tuhannet lapset lähtivät tänään kouluun pyjamassa ja repussa ainakin yksi Dr Seuss. Yhtälailla kuin suomalainen lapsi tietää Pikku Myyn, tuntee jokainen amerikkalainen koululainen sen kissan jolla on raidallinen hattu; ”The Cat in the Hat” ja sen kaverit Thing 1 ja Thing 2:n.






Jos en vielä viisitoistavuotta sitten ollut koskaan kuullutkaan Dr Seussista on se kissa ja tohtorin kirjat meidän perheissä nyt rakkaita. Pakko myöntää että ne on rakkaampia kuin muumit tai Peppi tai Eemeli. Dr Seuss kylvää hauskoissa ja värikkäissä tarinoissaan tärkeitä elämänviisauksia, niin tärkeitä että niistä on ohjenuoraksi ihan kenelle tahansa.





Tunnetuimmat – uusimmat - Dr Seuss elokuvat on ehkä lukijallekin tuttuja. Meillä on toki katsottu myös ne vanhat piirretyt.




Koko perheen yhteinen suosikki on Green Eggs And Ham ja arvoisan Dr Seuss:n synttäreiden kunniaksi syötiin meillä tänään lounaaksi vihreitä kananmunia, kinkkua ja paahtoleipää. Kaikkea kannattaa maistaa!






Kommentit

  1. Meillä kanssa kovasti tykätään Dr Seuss kirjoista. Mua vähän harmittaa, että suomeksi ei ole yhtä kivoja kirjoja koska mä en halua lukea lapsille englanniksi. Mä en itse välitä muumeista, eikä lapsetkaan ole niistä innostuneet vaikka meillä onkin muumi dvd:tä ja kirjoja. Täytyykin kokeilla tehdä tuota green eggs and ham jokupäivä lounaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän et haluut pitäytyä suomenkielessä. Suomeksi ei tosiaan ole samanlaisia hauskoja sanaleikkejä ja vallattomia tarinoita. Ootko muuten tutustunut Vesta-Linnea kirjoihin, mä oon tykännyt niistä ihan valtavasti :)

      Poista
    2. En ole Vesta-Linnea kirjoihin tutustunut, täytyypä katsastaa jos vaikka veli toisi mukanaan.

      Poista
    3. Oletko tutustunut Julia Donaldsonin kirjoihin? Niitä on suomennettu aika monta, kuten Muorin ahdas mökki, Reino Raitakatti ja Sepe Superliero. Niissä on hyvää riimittelyä ja lastenkirjoiksi aikuiseenkin makuun sopivat tarinat verrattuna vaikka kolmivuotiaani ikisuosikki Puppeen tai Maisaan.

      Poista
    4. Hei, jos suomeksi haluaa riimittelyä ja sanaleikkejä, tai muuten tietynlaista kirjallisuutta, suosittelen soittamaan / laittamaan sähköpostia johonkin suomalaiseen kirjastoon ja kysymään vinkkejä!

      Poista
  2. Kiitti vinkistä! Käytiin tänään koulun jälkeen lähikirppiksellä lasten kanssa, ja sieltä tarttui mukaan Cat in the Hat -leffa. Tuskin olisin ilman tätä postausta hokannut sitä, vaikka kirjat oli Kreikassa suuressa suosiossa. Olin jotenkin unohtanut koko Dr Seussin :)
    Nythän on kyllä Suomessa aikamoinen lastenkirjabuumi ollut joitakin vuosia. Olen muuton jälkeen löytänyt vaikka kuinka paljon kaikkea uutta ja kivaa. Tosin lapset kasvaa liian nopeasti...monet kivat kirjat on jo auttamatta mennyttä elämää.

    VastaaPoista
  3. Itse olin lapsena aivan hulluna Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuhun ja muihin hänen ihaniin riimittelyihinsä. Mun lapsetkin ovat aivan rakastuneet saman suomalaisen naisen teksteihin. Yläasteikäinenkin halusi vielä kuunnella, kun luin pienemmille ja itsekin hän luki pikkuveljelleen ääneen Kirsi Kunnaksen tuotantoa.

    T:Pöytälaatikkorunoilija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi