Siirry pääsisältöön

puhelimessa

ruusunen siirtyi aamuyöstä meidän sänkyyn


Mulla on teoria jonka mukaan kaikki isot laskut tulee aina lauantaipostissa. Etenkin sellaiset laskut, jotka edellyttää toimenpiteitä koska niihin liittyy voimakas ”Täh!!!” aka ”Whaaaaaaaat!” – faktori. Mä uskon et ne lähetetään niin et ne tulee lauantaina, jotta laskun saaja ehtii rauhoittumaan ennen kuin koittaa maanantai aamu ja se laskun vastaanottaja voi kääriä hihat ylös ja ryhtyä puhelinrumbaan. Asioiden hoitaminen vakuutusyhtiöiden ja muiden byrokraattisten instanssien kanssa – lue laskutusosastot – kun vaatii aikaa ja pitkää pinnaa.

Eilen meidän vieraat lähtivät kiertämään kaupunkia keskenään. Jannut nukkui melkein yhdeksään ja se sunnuntaina maailmanlopun kohdannut esikoinen porskutteli ruususen unta yli puolenpäivän, nukkuen liki viidentoista tunnin yöunet. Mä käärin heti aamusta hihat ylös ja kasasin eteen päivän ohjelman:
  1. Soita vakuutusyhtiöön
  2. Soita lastenlääkäriaseman laskutusosastolle
  3. Soita uuteen vakuutusyhtiöön
  4. Soita apteekkiin
  5. Soita lastensairaalan leikkausaikataulusuunnittelijalle


Aloitan kahvikupillisen kanssa siitä ekasta vakuutusyhtiöstä. Yllättäen puhelinjonossa menee alle kymmenen minuuttia ja saan puhelimeen asiakaspalvelija Brody. Mielessäni näen sellaisen pitkätukkaisen parrakkaan lumilautailevan nuoren miehen, joka juo paljon kaljaa kavereitten kanssa. Esitän Brodylle kysymykseni. Miten on mahdollista ettei lapsen 5-vuotis lääkärintarkastusta korvata? Brody sanoo hetkonen ja tutkii asiaa. Brody tutkii asiaa vähän lisää ja kuulen miten Brody kuvitteellisesti rapsuttaa päätään. Jatkan kertomalla Brodylle että samalla viikolla myös toinen lapsi oli 5-vuotis lääkärintarkastuksessa ja se korvattiin. Brody vastaa että se on varmasti laskutettu eri diagnoosin alla. Mä kerron Brodylle että laskutuskoodi on sama kummassakin ja säästän Brodyn aikaa kertomalla että kummankin tapahtuman laskutuskoodi on 99393. Brody raapii päätään vähän lisää ja vartin keskustelun jälkeen on samaa mieltä mun kanssa siitä ettei tässä ole mitään järkeä. Me päädytään yhteistuumin lähettämään kyseinen tapahtuma uudestaan käsittelyyn ja liittämään siihen veljen käsitelty ja maksettu tapahtuma mukaan. Brody kertoo että uudelleen käsittelyyn menee yleensä 30-60 päivää.

Soitan lastenlääkäriaseman laskutukseen ja pääsen taas jonoon. Kuuntelen jonotusmusiikkia ja saan aina välillä väliviestin joka menee suurinpiirtein näin: ”Arvostamme asiakkuuttanne ja pahoittelemme jonotusta. Kaikkia asiakaspalvelijamme auttavat tällä hetkellä muita asiakkaita”. Kymmenen minuutin kohdalla mut lempataan ulos jonosta lauseella: ”On tapahtunut odottamaton virhe. Ole ystävällinen ja soita uudestaan.” Tämä toistuu kolme kertaa ja siirrän sen lastenlääkäriaseman laskun seuraavaan pinoon. Yritän soittaa uudestaan joskus tulevaisuudessa – ehkä.

Keitän lisää kahvia, katson ja vilkaisen kelloa. Aloitin puhelinrumban ennen yhdeksää ja kello on kymmenen.

Istun soittamaan uuteen vakuutusyhtiöön. Pääsen taas jonoon ja kuuntelen jonotusmusiikkia ja pahoitteluviestiä vuorotellen. Samalla selailen naamiksen tapahtumia. Lopulta mun on pakko mennä vessaan ja päätän puhelun. Käytyäni pissalla soitan uudestaan. Tällä kertaa saan puhelimeen ihmisen jokam laittaa mut suoraan oikeaan jonoon. Nauhoite ilmoittaa jonotusajaksi noin 49 minuuttia, mutta tarjoaa mahdollisuutta varata paikka jonossa niin että asiakaspalvelija soittaa mulle kun on mun vuoro. Tartun tähän mahdollisuuteen. Odotellessa rakennan legoista asuntoauton K:lle.

Puhelin soi ja puhelimessa on tällä kertaa Jason. Kerron Jasonille että haluan varmistaa uuden vakuutuksen olevan voimassa, ja tarkistaa vieläkö he tarvitsevat jotakin. Jason kysyy multa tietoja; nimi, osoite, puhelinnumero, sotun neljä viimeistä. Jason tutkii asiaa ja pyytää mua odottamaan. Vakuutus on voimassa. Kaikki tarvittavat paperit on toimitettu heille – eli todistus siitä miksi edellinen vakuutus päättyi ja ketkä kuuluivat vakuutukseen. Jason on ystävällinen ja kertoo että meidän vakuutuskortit on jo postissa, mutta tarjoutuu silti antamaan mulle kaikki ne tiedot joita tarvitsen käyttääkseni terveydenhuoltopalveluita. Päätän puhelun rustattuani paperille vakuutusnumeron, vakuutuksen ryhmänumeron, apteekin asiakasnumeron ja apteekin ryhmänumeron.

Seuraavaksi päivitän meidän uuden vakuutuksen apteekkiin ja ystävällinen apteekintäti Christina kertoo että K:n lääke maksaa viidentoista taalan sijasta kolme tällä uudella vakuutuksella. Proaktiivisesti Christina päivittää vakuutustiedot kaikille perheenjäsenille.

Jätän viestin lastensairaalan leikkausaikataulusuunnittelijalle ja jään odottamaan soittoa. Puhelimen nauhoite lupaa soiton vuorokauden kuluessa viestistä.

ruusunen on herännyt


M herää, syö aamiaiseksi sitä samaa ja me siirrytään yläkertaan katsomaan Maija Poppasta. Laitan pyykkikoneeseen ensimmäisen lastin pyörimään, ja pesen iltapäivän aikana kolme koneellista vaatteita.

Puhelin soi ja puhelimessa on Amber lastensairaalasta. Me luetaan mun kalenteria ja lääkärin kalenteria ja K:n leikkausajaksi järjestyy elokuun viides. Kysyn Amberilta josko me voitais saada sellainen lapsille suunnattu tietopaketti tulevasta toimenpiteestä helpottamaan jännitystä ja pelkoa. Amber neuvoo mut lastensairaalan nettisivuille paikkaan, josta saan tulostettua värityskirjan leikkauspäivästä ja josta löytyy myös pelkopolin puhelinnumero. Jätän viestin myös sinne. Tiedän kokemuksesta että pelkopoli järjestää niin että K saa leikkauspäivänä vähän erityistä huomiota, ja mä saan olla mukana kaikkialla muualla paitsi salissa. Lapsi myös nukutetaan mun läsnäollessa.

Amber yhdistää mut laskutusosastolle, jotta mä saan päivitettyä myös heille meidän vakuutustiedot. Nyt puhelimessa on Jessica. Annan Jessicalle kaikki uuden vakuutuksen tiedot ja se poistaa vanhan vakuutuksen.


Kuusi tuntia ensimmäisen puhelun jälkeen puhelinasiat on jotakuinkin hoidettu, lukuunottamatta lastenlääkäriasemanlaskutusosastoa, se numero lemppaa mut edelleen pihalle.


Kommentit

  1. Mä hengästyin jo pelkästä tämän lukemisesta. Aikamoista selvittelyrumbaa, huh huh.

    Mullekin on parisen kertaa käynyt joissakin puhelinpalveluissa niin, että sieltä jonosta lentää pihalle sen jonkun 20-30 minuutin odottelun jälkeen. Hirveän mukavaa, kun toimivat tuolla tavalla... Muistan, että tällä tavalla kävi joskus Suomessakin (taisi olla joku teleoperaattorin jono), eli taitaa olla universaali ongelma. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa kaikki puhelinpalvelut olla nykyään samanlaisia.

      Poista
  2. Huoh toi puhelimessa jonottelu on kyllä niin tuttua Suomessakin. Tänä kesänä on tullu hoidettua kans tosi paljon asioita. Terveyskeskukseen en oo jaksanu enää soittaa ku sieltä kans lempattiin jonosta, vakuutusyhtiöön yritin kaks viikkoa soittaa ja lopulta sain nettipalvelussa ahdistelun jälkeen jonkun kiinni. Verotoimiston puhelinpalvelu toimii kiitettävästi, Kelalle pitää jonottaa mutta sinnekin pääsee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi