Siirry pääsisältöön

akuutti mastiitti

Ei oo syöpä. Ei kai oo mikään muukaan kasvis. Ihan varmasti ei tiedetä mikä se joku-muu-mikä on, mutta tällä tiedolla nappaan ensin pari panacodia ja sen jälkeen löydän itseni suihkusta hieromasta muhkuraista tissiäni. Sattuu, sattuu paljon. Laitan silmät kiinni ja annan kuuman veden valua ja samalla hieron. Hieron hampaat irvessä ja katson kuinka viemäriin valuu veden mukana ensin kirkasta nestettä, sitten kermamaista maitoa ja lopulta vahvan maitokahvin väristä nestettä.

Suihkun jälkeen vedän päälle paksun talvifliseen ja käärin tissit vielä kaulaliinaan. Kaulaliinan alle sujautan mikrossa lämmitetyn geelipakkauksen. Työdiagnoosi on akuutti mastiitti – rintatulehdus. Korneinta tässä on se ettei mulla ole koskaan ollut rintatulehdusta, siis silloin kun sellainen yleensä saadaan – imettäessä. Aamulla pitää soittaa lääkärille. Jos tilanne on edelleen sama saan antibiootit tähän seuraksi. Jos ne ei auta, tutkitaan viikon päästä lisää.



Se ultra. Se oli ihan kauhee. Tai siis se tyyppi siellä oli ihan karmee. Tää paikka on siis rintadiagnostiikan klinikka ja siellä käy käytännössä vain ne naiset joilla tiedetään jo olevan joku ongelma. Rutiiniseulat tehdään muualla. Vois siis kuvitella et nää ihmiset tietäis että tässä kohdassa ilmassa on väistämättä pelkoa, ahdistusta ja huolta.

Ensin se kokos meidät kuin jonkun karjalauman sieltä odotushuoneesta, johdatti pukuhuoneeseen ja heitteli aamutakit jokaiselle kuin armeijassa ja samalla osoitti jokaiselle pukukopin. Vähän myöhemmin se palaa sinne pukuhuoneeseen ja huutaa mun nimen ovelta ja kun nousen ylös se lähtee jo menemään. Kipitän kiltisti sen perässä ja se selittää et sen nimi on Gayle ja se hoitaa mua tänään. Se vie mut toimenpide huoneeseen, osittaa pöytää ja esittäytyy uudestaan, edelleen selin. Sit se kysyy et missä se patti muka on. Sanon et vasemmassa rinnassa ja saan vastaukseksi että joo, joo, mut missä. Kerron ihin sattuu ja se tuijottaa mua ja sanoo et koko tissikö sen pitää ultrata. Hämmennyn ja kysyn et eikö ne saaneet mun lähetettä. Se huokaa syvään ja sanoo et kyl se voi lähtee soittamaan sille lääkärille. Mä sanon et mulla on käsilaukussa raportti eiliseltä ja nousen kaivamaan sitä. Ojennan paperin Gaylelle ja se sanoo ottavansa kopion.

Tutkimus on odotettavasti kivulias, mutta Gayle ei viitsi asiaa kommentoida vaan runnoo menemään. Lopettaa ja kävelee ulos ja sanoo mennessään et olis parempi jos en liikkuis. Makaan siis pöydällä kiltisti odottamassa tuomiota. Ikuisuudelta tuntuneiden minuuttien jälkeen Gayle tulee takaisin ja tokaisee ettei lääkäri halua tavata mua... ei siellä mitään oo. Kysyn että mikä se rintakirurgin löytämä kyhmy sit oli ja saan vastaukseksi et kaikillahan nyt on kaikenlaisia kyhmyjä tissit täynnä. Kysyn et miksi se on niin kipee ja hän toteaa että mistäs hän sen tietäis kun ei ole mikään kipuspesialisti ja toteaa et kyllähän tissit voi olla vähän kipeet ennen kuukautisia – mietin että en ole kolmetoista vaan neljäkymmentäyksi, tissit on kerinneet olla kipeitä aika monta kertaa, erilaisista syistä - olisit vaan tyytyväinen kun sait hyviä uutisia. Koko odotuksen ja miettimisen aikaansaama hermostus jännitys yrittää purkeutua itkuna, mutta puren hammasta ja sanon et kiitos vaan ja lähden.


Suljen pukukopinverhon, istun penkille ja itken. Itken jännitystä ja hermostusta ja harmia. Itken tylyä kohtelua ja lopulta hiivin ulos.  





Kommentit

  1. Saanko sanoa täällä,että voi jumalauta juu. Oikeasti. Miulle tuli ihan tuhannen paha mieli ja kiukuttikin tätä lukiessani.
    Rinnat on muuten meille sama,kuin kai kivekset miehille. Aika henkilökohtainen juttu, ja tuollainen käytös on jo törkeää.
    Epäammattimaista j a moukkamaist.
    Ärsyttää.

    JOs ei osaa työskennellä asiakaspalveluammatissa, ja tajua, miten ihmisiä pitää kohdata, niin ehkä oli tyyppi inansa taas väärässä paikassa.

    Rintatulehdus on kuulemma ihan terveisiä helvetistä sanoo siskoni, olla sellainen on ollut .
    Itselleni kipuna piisasi tukkeutuneet maitorauhast Juniorin kanssa, ja pää meinasi räjähtää kivusta.

    Iloitsen uutisista ''ei syöpää'' Sille liputan, isolla.
    Onko sinulla tunne,että luotat tuohon dg.,joka sinulle sanottiin?

    Lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vintti. Tää on mun eka tulehdus ja hullunkurisesti useampi vuosi imetysten jälkeen :D

      Kyllä mä tohon diagnoosiin luotan ja sehän oli lääkärillä sellainen työdiagnoosi. Tänään taas soitellaan lääkärin kanssa ja viikon päästä se halus mut takaisin vastaanotolle joka tapauksessa,

      Poista
  2. Ärkele millanen tyyppi! Ei taida elämä olla kovin aurinkoista kyseisellä henkilöllä. Meille sattui oma Gaylemme silloin kun vauva joutui teholle heti syntymän jälkeen. Toisin kuin sinä, minä en siinä tilanteessa pystynyt pidättelemään itkua vaikka kovasti yritin. Alkoi siinä hoitsulla muuttua ääni kellossa mutta silloin oli jo turhaa alkaa perumaan puheitaan. Nyt olen alkanut uskomaan miestäni joka aina muistuttaa, että täällä ei tarvitse henkilökunnalta sietää shittiä, vaan voi suoraan sanoa, että haluan jonkun muun paikalle tai haluan puhua lääkärin kanssa. Tosin siitä tulee kyllä tosi paha mieli itselle! Ahdistavaa tuollainen!

    Ja kivuliasta on kyllä se rintatulehdus. Nimim. kaksi kertaa kokenut tukkeuman rintatiehyessä (eli ei edes ehtinyt tulehdukseksi asti) ja sekin kipu oli ihan hirveää.

    Mutta mahtava uutinen se, että ei sitä syöpää löytynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä ajattelin antaa palautetta, olis pitänyt vaatia toista tyyppiä jo heti eilen.

      Poista
  3. Hyvä uutinen ettei oo syöpä! Jee! Mut mitä hemmettiä? Mikä tyyppi toi oli? Tommosestahan pitää valittaa. =( Ei noin käyttäydytä vaikka mikä olis. Voi apua taas.

    Ja diagnoosi.. Juu, ihan karsee tauti!!! Eikä mulla ees tainu olla kovin pahana viel...
    Nyt toivotaan että paranee nopeasti ja kerralla. Tsemppiä!

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan tosiaan joo palautetta. Tauti on karsee ja tilanne vähintäänkin korni ;)

      Poista
  4. Todella törkeää kohtelua! Olen todella pahoillani puolestasi. Mutta niin onnellinen, että se ei ollut syöpä! Pikaista paranemista! <3

    VastaaPoista
  5. Olipas siinä epäinhimillinen hoitaja. Häpeäksi yleensä aika asiantuntevalle ja osaavalle ammattikunnalle! Toivottavasti voit kuitenkin itse tänään jo paremmin.

    Eikös olekin hassua tämä mielen ja kehon yhteys. Sinulla on niin suuri huoli lapsesi syömättömyydestä, että oma kehosi alkaa tuottaa maitoa (noin kuvainnoillisesti ja vähän oikeestikin)- josko se edes kelpaisi? Jos olisin taikuri tai hyvä haltija, taikoisin sulle apulaisen sinne kotiin. Olisit sen taatusti ansainnut!

    Halaus!
    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt ja olet varmasti oikeassa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus :)

      Poista
  6. Hirmuhoitaja, mutta hyvä lopputulos. Vaikkakin rintatulehdus on kamala tauti. Kaikki sä kyllä saat kestää, en ole ikinä kuullut, et rintatulehdús iskisi ilman imettämistä. Mutta tuo ylhäällä oleva kommentti kyllä piti miettimään, että ehkä sun keho todellakin alkoi tuottanaan "vauvalleen" maitoa.

    Olet ajatuksissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo minäkään kuullut, mutta kerta se on ensimmäinenkin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi