Siirry pääsisältöön

kellon ympäri

Heittäydyin hetkeksi yläkerran sohvalle sanottuani K:lle hyvät yöt. Koira kiipes kainaloon ja ajattelin siitä kohta nousta kun O tulee yläkertaan. Kello tais olla seitsemän. Kahdeksan aikaan L tuli kysymään haluanko mennä suoraan nukkumaan ja mä pesin pikaisesti meikit naamalta ja kömmin Koira kainalossa sänkyyn. Vähän jälkeen seitsemän M herätti. L kysyi et nukuttaako vielä? Lupasin nousta ylös...

se ei edes havahtunut pudotessaan sängystä


Katselin ympärilleni alakerrassa ja päättelin et ne oli illalla käyneet M:n kanssa kaupassa. L oli syönyt sushia ja M teeleipiä. Tarjoilin jälkimmäisiä lapsille aamiaiseksi kaakaon kanssa, laitoin itselleni kahvin ja istuin heräilemään.

Me käytiin eilen M:n Psykiatrilla. Puhuttiin lääkityksestä ja se kyseli kuulumisia. Kysyi miltä musta tuntuu kun pitkän vastustuksen jälkeen lääkityksellä on näin huikeita ja selkeitä etuja? Sanoin että mietin miksei aloitettu aiemmin ja se totes että tää oli ihan hyvä hetki aloittaa. Tapaamisessa K hyppi paikallaan ja yritti sulautua lattiaan. M oli omissa maailmoissan ja yritti kaivautua sohvaan, olin hiljaa onnellinen siitä että vastassa istui lastenpsykiatri, ei tarvinnut yrittää ja ne sai olla just sellaisia kuin ovat. Puolen vuoden kohdalla katsotaan voiko lääkitystä karsia, ehkä voi, ehkä ei. Ennen joulua mennään kuitenkin käymään.

Seuraavana eilen aamulla oli puisto ja uimaranta ja lounas ja puisto... mä istuin ja neuloin ja vaihdoin kuulumisia Ystävän kanssa,  ja lapset leikki ja ui ja leikki. Hetken elämä oli ihanan helppoa, seesteistä ja kevyttä – tavallista, tai tavallista parempaa.


tässä kuvassa näkyy miten laiha M on, onneksi ruoka on vihdoinkin alkanut maistumaan




Iltaäivällä käytiin hakemassa farmilta vihanneksia ja marjoja. Hyvät ystävät kuuluu ruokarinkiin biodynaamisella farmilla ja me saatiin niitten satsi kun ne on lomalla... M ja O tykkäs ihan valtavasti. M poimi mulle mansikat ja vadelmat tuokkosiin, O söi marjoja suoraan puskista. K kiukutteli ja oli kiiresstä kantapäähän savessa. M ei pelännyt edes mehiläisiä kun kerroin että niillä on tärkeä työ farmilla. 






nämä poimittiin itse pelloilta


viinirypäleet muodosti tunnelin

mansikoita

tomatilloja

vattupuskissa

Kommentit

  1. Vautsi mikä ihana paikka!

    Tuli tässä mieleen ootteko aatelleet , että voisitteko tekin liittyä tuohon samaan ruokarinkiin?
    Mahtavaa, että M:llekin maistui hyvin nuo luonnonmukaiset superravinteikkaat marjat! Jospa hän alkaisi syömään tuollaisia herkkuja oikein urakalla! Ja kun saa oikein havainnoida, miten ruoka siellä tilalla kasvaa, niin sehän juuri helposti innostaa lisää syömisen pariin ja on suorastaan terapeuttista tuo tuollainen yhteys maahan ja kasveihin.

    Meilläkin omat lapset olleet aikamoisen kranttuja, mutta omassa puutarhassa kasvaa kymmeniä marjapensaita ja hedelmäpuita ja niitä ne lapsoset sitten tankkaa pitkin loppukesää ja alkusyksyä suoraan omin kätösin poimittuina. myöhemmin sitten pakastetaan oman pihan luomutuotantoa ja hyvin tekee kauppansa smoothieina , tuoremehuina, soseina ja sorbetteina sekä itsetehdyn jäätelön kera. :)

    M

    VastaaPoista
  2. Luinpa vielä uudestaan (tosi kiinnostava kirjoitus!) ja jäin miettimään: Vai söikö M sittenkään myös kuten pojat noita marjoja... Jos usein kävisitte, ehkäpä sitten ainakin innostuisi syömään ihan suoraan pensaista ja puskista.

    Hm.. huomaan, että eläydyn aika lailla teidän tilanteeseen ja tulee mietittyä kaikenlaisia ideoita, mikä voisi monipuolistaa ja tehdä terveellisemmiksi M-tytön syömisiä. Toki varmasti itse olette jo vaikka mitä kokeilleet, mutta helposti sitä näin aktiivisena lukijana vaan tulee pohdiskeltua teidän perheen juttuja.

    Blogi on tosi hyvä ja mukavaa oli lukea, että teillä oli näin kiva päivä! :)

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Meillähän on oma kasvimaa ja sitä vielä laajennetaan ensikeväänä. Omasta maasta saadaan tomaatteja, kurkkua, salaattia, porkkanoita, retiisejä, yrttejä ja vähän marjojakin. Ajatuksena on että omasta maasta saadaan pian koko kesän vihannekset.

      Mä aina välillä mietin tota ruokarinkiä, mutta se on mun mielestä kohtuuttoman kallis siihen nähden mitä sieltä saa ja taitaa toistaiseksi pysyä satunnaisena elämyksenä.



      Poista
  3. Mie niin nautin tuosta sinun omasta hetken kestävästä hetkestä neulomukseni kanssa. Juuri niin, pieni pysähtynyt- om ahetki. Sellainen,jossa se oma maailma,arki kaiksesta huolimatta tuntuu enemmänk uin hyvältä.
    Niitä hetkiä osaa arvostaa,sillä se kertoo kyllä omien voimavarojen palautumisesta ja monin tavoin aika hyvin voivasta mielestä.

    Lueskelen taas hieman rivien välistä ja peilaan omaa elämää, toivottavasti et pahastu.

    Tuo ruokarinkiasia kuulostaa ihastuttavalta, ja kai tuollaiseen itsekin haluaisi lähteä mukaan- nyt vaan tuntuu oudolta,kun asuu itsekseen. Kun lapset oli himassa, joutui kyllä rahansa laittamaan kaikkialle muualle,eikä missään nimessä olsii ollut varaa edes toteuttaa mitään lähiruoka/luomuajattelutapaa,vaikka kuinka olisi halunnut.

    Mansessa upea aurinkoinen sunnuntaiaamu! Iloa ja valoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi