Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen tiistai

Jossakin vaiheessa tänään hukkasin päivän listan, mutta se meni jotakuinkin näin:


ihana syyssumu...

  • -          By 8:45am

o   M:n eväät
o   Muffinsit
o   O:n reppu
o   Punainen päivä
o   Email Mansi Feeding Group

  • -          After 9am

o   koulupaperit
o   Ilmapallot
o   MOPS

kotiin ajaessa aurinko paistoi...
  • -          11am

o   M:n bussi
o   Täytä koulupaperit
  • -          12pm

o   Hae O
o   Palauta koulupaperit
...
  • -          3:30pm Hae M

sieltä ne tulee - laput kaulassa

mulla meni noin 30 sekuntia kadottaa K tähän kaaokseen... se kai lähti seuraamaan jonoa tai mielenkiinbtoista reppua tai...

  • -          4pm Feeding Group


Sen lisäksi siinä paperissa oli sen aamuisen puiston osoite ja ajo-ohjeet. Autoon pakkasin vahingosta viisastuneena kolme kylpypyyhettä - liukumäkien kuivaamiseen. Ne tuli tarpeeseen. 


syksyn eka MOPS


Että sellainen päivä meillä tänään... koulusihteeri oli vähän hämmästynyt kun sai K:n koulupaprut takaisin kolme tuntia sen jälkeen kun olin ne hakenut, L ymmärsi oikein hyvin että mulla on kiire saada se kouluun.

Mun piti tehdä makaronilaatikkoa, en ehtinyt. Kaivoin pakkasesta appelsiinikanaa ja ruokin lapset vähän ennen seiskaa, olis pitänyt ladata se riisikeitin ennen kun lähdettiin hakemaan M koulusta.


Ystävä nimitti tätä riisifaksiksi - riisikeitin on ehkä yksi kätevimmistä kodinkoneista

L tuli kotiin hetki ennen lasten ruokaa, se oli ollut luomassa suhteita – kaljalla. Suhteita pitää pitää yllä kun on konsultti. Mä löysin M:n repusta koulukuvalomakkeet ja mietin miten paljon maailma onkaan muuttunut. Kaadoin itselleni oluen ja preppasin M:aa torstaiseen paloharjoitukseen.


koulukuviin saa valita haluamansa taustan sadoista vaihtareista ja paketinkin saa koota just tasan mielensä mukaan - Täh!

Huomenna on keltainen päivä. Aamulla M:n sos.taitojen ryhmä, toimintaterapia, K:n sos.taitojen ryhmä ja O:n toimintaterapia.







Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää