Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen tiistai

Jossakin vaiheessa tänään hukkasin päivän listan, mutta se meni jotakuinkin näin:


ihana syyssumu...

  • -          By 8:45am

o   M:n eväät
o   Muffinsit
o   O:n reppu
o   Punainen päivä
o   Email Mansi Feeding Group

  • -          After 9am

o   koulupaperit
o   Ilmapallot
o   MOPS

kotiin ajaessa aurinko paistoi...
  • -          11am

o   M:n bussi
o   Täytä koulupaperit
  • -          12pm

o   Hae O
o   Palauta koulupaperit
...
  • -          3:30pm Hae M

sieltä ne tulee - laput kaulassa

mulla meni noin 30 sekuntia kadottaa K tähän kaaokseen... se kai lähti seuraamaan jonoa tai mielenkiinbtoista reppua tai...

  • -          4pm Feeding Group


Sen lisäksi siinä paperissa oli sen aamuisen puiston osoite ja ajo-ohjeet. Autoon pakkasin vahingosta viisastuneena kolme kylpypyyhettä - liukumäkien kuivaamiseen. Ne tuli tarpeeseen. 


syksyn eka MOPS


Että sellainen päivä meillä tänään... koulusihteeri oli vähän hämmästynyt kun sai K:n koulupaprut takaisin kolme tuntia sen jälkeen kun olin ne hakenut, L ymmärsi oikein hyvin että mulla on kiire saada se kouluun.

Mun piti tehdä makaronilaatikkoa, en ehtinyt. Kaivoin pakkasesta appelsiinikanaa ja ruokin lapset vähän ennen seiskaa, olis pitänyt ladata se riisikeitin ennen kun lähdettiin hakemaan M koulusta.


Ystävä nimitti tätä riisifaksiksi - riisikeitin on ehkä yksi kätevimmistä kodinkoneista

L tuli kotiin hetki ennen lasten ruokaa, se oli ollut luomassa suhteita – kaljalla. Suhteita pitää pitää yllä kun on konsultti. Mä löysin M:n repusta koulukuvalomakkeet ja mietin miten paljon maailma onkaan muuttunut. Kaadoin itselleni oluen ja preppasin M:aa torstaiseen paloharjoitukseen.


koulukuviin saa valita haluamansa taustan sadoista vaihtareista ja paketinkin saa koota just tasan mielensä mukaan - Täh!

Huomenna on keltainen päivä. Aamulla M:n sos.taitojen ryhmä, toimintaterapia, K:n sos.taitojen ryhmä ja O:n toimintaterapia.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi