Siirry pääsisältöön

sadetta, tuulta, kahvia ja kirjoja

Blogi on heitteillä kun mä elän ja hengitän koulua. L kaitsee laumaa ja mä luen ja opiskelen ja luen ja kiroilen ja luen taas. Piirrän kuvia ja yritän oppia ja ymmärtää. Salaa kadehdin niitä joilla on nuoremmat aivot ja sitä että olen meidän kurssista ainoa joka kuitenkin, loppupeleissä on ESL – English as Second Language – eli käytännössä opin asiat englanniksi ja latinaksi.... ne asiat jotka oon joskus aikoinaan oppinut suomeksi. Comes in handy kun autossa keskustelen tyttäreni aloitteesta vitamiinien ja hivenaineitten imeytymisestä, proteiinientarpeesta ja siitä mihin keho tarvitsee kuituja. Jotenkin musta taas kerran tuntuu ettei tää ole ehkä ihan standardipuheenaiheita viisvuotiaitten kanssa, ainakaan tällä tasolla. M:n mielestä mun koulukirja on maailman mielenkiintoisin ja se pyytää kymmeniä kertoja päivässä että voisin sille näyttää uudestaan sydämen ja verenkiertoelimistön tai luuston ja lihaksiston rakennetta. Tän viikonlopun jälkeen terveydenhuollon lainsäädäntö alkaa tuntua yksinkertaiselta verrattuna ihmisen fysiologiaan ja anatomiaan. Sitä mä vähän ihmettelin että kuumeen mittaamisesta oli saatu aikaiseksi oma lukunsa.

Neljän tunnin välein oon nappaillut niitä homeopaattisia pillereitä ja lukiessa hautonut hartioita lämmöllä, sellaisilla kertakäyttöisillä lämpöläpysköillä. Ulkona on myrsky nyt kolmatta päivää, puita kaatuilee ja joet tulvii, välillä tallustan alakertaan keittämään uuden kupillisen kahvia ja palaan yläkertaan patterin viereen istumaan, L kiroilee käsittämätöntä säätä – talvi alkoi kaksi kuukautta etuajassa. Aina jossakin välissä muistan jotakin mikä on jäänyt tekemättä, sen vastaamattoman sähköpostin, kirjoittamattoman kirjeen, hyväksymättömän uuden jäsenen... sitten se vaipuu taas jonnekin taustalle, fysiologian ja anatomian taakse. Katsotaan näitä sit joulukuussa... nyt käydään koulua ja nautitaan tästä vaiheesta. 





Iltaisin rentoudun laittamalla ruokaa ja parilla lasillisella keskimääräistä parempaa punkkua. M kertoo meille vitsejä ja me todetaan L:n kanssa että tällä saralla on vielä tekemistä... M:lla ei ole aavistustakaan siitä mitä vitsi tarkoittaa. Poikien pieruhuumori ylittää moninkertaisesti M:n "I'm gonna tell you a joke... We bought some food today, hahahaa..."

käytiin me eilen M:n kanssa kampaajallakin

...ja siellä sattui olemaan muotinäytös


apinat



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää