torstai 5. syyskuuta 2013

painoindeksejä, kiloja ja koululaisia

Jossakin vaiheessa tänään tajusin että blogihan täytti vuoden jo viikkoja sitten... onnea siis mulle vaan!

O:n eka oikea koulupäivä meni odotusten mukaisesti, eli totaalisen loistavasti. Aamusta se oli jo menossa, puki päälle nappas kengät, adetakin ja repun, ja ilmoitti sopineensa L:n kanssa et L vie sen. Sopihan se, L:n kanssa ne sit lähti ja mä hain puoliltapäivin meidän koululaisen.

koululainen...


K oli kuin orpo piru veljen ollessa koulussa ja kun siskokin lähti bussilla matkaan. Se ei osannut leikkiä edes puistossa. Ei edes mun kanssa. Lopulta lykkäsin sen autoon ja parkkeerattiin O:n koulun eteen odottelemaan. K leikki iPadillä ja mä neuloin pipoani.

...ja toinen - koululainen



Fiksumpi olis kärrännyt O:n kotiin päikkäreille. Tottakai se oli väsynyt oltuaan ekaa kertaa elämässään koulussa useamman tunnin. Mä nyt en kuitenkaan ollut niin fiksu ja kärräsin sen ensin kahville lounaalle Kummitäti T:n, Taideopen ja Puutarhurin kanssa. Siinä se nuokkui pöydässä ja söi muffinsiaan.

Mä oon niin onnellinen et M viihtyy koulussa. Ei se mitään siellä syö, mutta sama se... sillä on kivaa. Se oli saanut ekan kaverinkin. B istuu sen vieressä luokassa, Rva Junan luokassa. B on tavis. Mä olen onnellinen. Limusiinikyytikin kelpas tiistaita paremmin, kuski kun oli laittanut telkan päälle ja matkustajat katseli telkkaria.

me nähtiin heinäsirkka kun M:n limusiinia odotellessa



K:lla on huomenna koulupiirin testit. Me valmistaudutaan toden teolla... Luin kaupassa tuoteselosteita puolisentuntia, jotta löysin ne joissa oli eniten glukoosifruktoosisiiappia, lisäaineita ja väriaineita. Sen lisäksi jannu saa tänään valvoa ja riehua mielensä mukaan ja huomennahan me herätään aikaisin. Yö nukutaan poikkeuksellisesti ilman melatoniinia. Ajattelin tarjoilla testitiimille miehen parhaimmillaan... ihan hopeatarjottimella. Sinänsä tää on mielenkiintoinen testi, K:han ei ole koskaan saanut atsovärejä tai glukoosifruktoosisiirappia ja jos tutkimukset ja/tai väittämät pitää paikkansa kiipeilee toi pikkuapina kohta pitkin seiniä...

K:n iltapala ja aamiainen

Kummitäti T tarjos meille erikoisherkun...

...posti toi K:lle uudet kengät

päivän asu... huivi - Nordstrom, tunika ja legginsit - Eileen Fisher

Viimeiseen kuvaan liittyen. En postaa itsestäni alastonkuvaa. Ei siksi ettei olis pokkaa tai etten kehtais - ihan varmasti kehtaisin ja pokkakin pitäis. Miksi ei olen ihan tyytyväinen itseeni ja sinut oman vartaloni kanssa... M sanoo että mulla on maailman isoin takapuoli. Ehkä ei kuitenkaan, vaikka onhan se muhkea. En postaa tätä siksi että aiheesta oli viiden kanssa keskustelua. Postaan tän ehkä herättääkseni ajatuksia. En kaipaa keskustelua, mutta taas kerran - edes sivulauseessa tai kirjoituksen lopussa - kannustaaseni ihmisiä hyväksymään itsensä ilman numeroita, ilman vertailua. Tässä kuvassa - tänään - painoa on 84,5kg, pituutta 170cm. Sen kuvan tunikan koko one medium, eikä sitä ole ostettu ns. isojen tyttöjen liikkeestä. Reilu viikko takaperin kerroin M:n syömisterapeutille oman painoni, se ei meinannut uskoa... kenenkään ei tarvitse - ehdoin tahdoin - hyväksyä omaa ylipainoaan. Itsestään on hyvä ja tärkeää pitää huolta, mun pitäis pitää itsestäni parempaa huolta, ihan varmasti pitäis ja senkin aika tulee. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkiä numeroita ja painoindeksejä. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.