keskiviikko 4. syyskuuta 2013

kaikista laiskin

Mua laiskottaa. Tekis mieli heittäytyä tohon sohvalle ja vaan maata. Maata siinä ja ehkä – jos oikein ponnistais – katsoa telkkaa tai lukea eilen postissa tullutta Kodin Kuvalehteä. Olin ajatellut tehdä risottoa. Pitäis leipoa kesäkurpitsakakkuleipä huomiseksi. En jaksais, ei huvita. En haluu tehdä mitään, haluun vaan olla ja maata – sohvalla.

L lupaa tehdä nachoja ruuaks, tehdään risotto huomenna. Se lähtee hakemaan kaupasta grillikanan ja maissilastuja. Mä potkin itseäni persauksille ja teen sen kakun-leivän ja nakkaan sen uuniin. Eihän siinä kauaa nokka tuhise, kurpitsatkin on valmiiksi raasteena. Joskus sekin vähä vaan tuntuu liian suurelta. Ei jaksais, ei viitsis. Ei vaikka siihen kuinka menee vaan se muutama minuutti.


L palaa kaupasta kasseineen ja perkaa kanaa yhden alastoman pienen miehen löytäessään tiensä alakertaan. Voisin vannoa et K haistoi sen kanan ja tuli siks. Se syö hartaudella grillatun broilerin rintafilettä ja ohimennessään kastaa sormensa myös L:n punkkulasiin. Alaston nautiskelija. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.