maanantai 9. syyskuuta 2013

tavallista ja tavatonta

Tässä se nyt on, mun 50 minuuttiani... istun Klinikan aulassa, kirjoittelen aikansa odottaneita sähköposteja ja nautin.

Aamun aikana me ehdittiin pestä yön jäljiltä pissaiset lakanat ja ihan tavallinen koneellinen pyykkiä, lajitella, viikata ja nakella vaatehuoneisiin puhtaat pykit, rakentaa legoilla, bloggata... K kerkis kaatamaan kaikki legot lattialle ja repimään yhden kirjan. Standardikamaa, paitsi et mä mietin et sen jälkeen kun kaksi kolmesta on nyt saatu kouluun ei meillä puhtaat pyykit oo ehtineet kertymään pyykkikoriin. Ehkä se ei ihan kokonaan olekaan ollut saamattomuutta et meillä on ollut vuorellinen pyykkiä selvitettävänä yläkerrassa.





M hyppäs koulubussiinsa veljiensä ruskeassa T-paidassa ja me syötiin lounasta poikien kanssa. Niillä on koulussa väriteema ja kaikki aloittaneet luokat pukeutuu kahden viikon ajan samaan väriin. Huomisen väri tais olla punainen, keskiviikkona keltainen, torstaina sininen...

M ja "ruskea"-päivä


***

Klinikalla juttelin K:n toimintaterapeutin kanssa ja me oltiin yhtä mieltä sen kanssa siitä et K voi ihan selkeästi tosi huonosti. Mä toivoisin olevani, kai parempi ihminen... mutta mä en vaan jaksa sitä. Se riehuu ja raivoo ja puree ja rikkoo kaiken. Se ei oo hetkeäkään paikallaan ja ainakin kerran päivässä mä vaan toivon et voisin lykätä sen jonnekin, ihan mihin hyvänsä, jotta mun ei tarvitsis katsoa sitä ja kuunnella kun se repii, raastaa ja riehuu. Liian usein haluaisin juosta karkuun.

K harjoittelee polkupyörälläajamista terapeuttinsa kanssa, se osasi polkea jo neljä kertaa tänään


Mä yritän miettiä onko siihen koskaan saanutkaan kunnon katsekontaktia, mä yritän muistaa onko se koskaan kuunnellut kun sille puhuu ilman että ensin koskettaa sitä. Mä mietin että onko se ehkä ahdistunut kuten siskonsa... ehkä sitä ahdistaa, ehkä se ei olekaan ylivilkas ja autistinen, ehkä se on vaan aivan hillittömän ahdistunut.  

Mä juttelin M:n ABA Program Managerin kanssa tänään. Se oli ihan yhtä yllättynyt kuin me M:n loistokkaasta koulunaloituksesta. Se oli ajatllut et meillä menis ainakin kuukausi ennen kuin koulunkäynti alkais sujumaan, edes auttavasti. Nyt se lähti sujumaan päivässä... tänään oli sen neljäs koulupäivä, tänään se oli syönyt lounaansa – ekaa kertaa. Sen molemmat opet hehkuttaa miten ihana lapsi meillä on, ja miten hyvin se on adaptoitunut ja miten kauheesti se yrittää, molemmat kirjoittaa mulle kuinka meidän M on niitten päivän kohokohta. M:sta on aina ollut helppo tykätä, silloin kun se haluaa.

Muutenkin M on ihan parissa viikossa kasvanut, tai siis jotenkin varttunut. Se on ekaa kertaa koskaan ruvennut isosiskoksi, se auttaa, opettaa ja osallistuu. Sen ja poikien suhde ei ole enää pelkkää vanhemman ja vahvemman vallankäyttöä vaan siihen on tullut ihan uusi sävy, mä olen ylpeä siitä ja katson vierestä kuinka se tuntuu nauttivan elämästään.


Yläkerrassa viikkaan vielä kaksi koneellista pyykkiä samalla kun K on kylvyssä, poikien mentyä nukkumaan istahdan kuistille koneen ja viinilasilliseni kanssa...

ehdittiin me nopeesti puistoonkin


me odotetaan pihalla M:n limusiinia, K on noita ja se on tappanut O:n

4 kommenttia:

  1. Ihana, taitava tyttö! Paljon lisää hyviä koulupäiviä hänelle :)
    ~R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä äidinsydän on pakahtua ylpeydestä...

      Poista
  2. Iik, kuinka käsittämättömän ihanaa on kuulla M:n hienosta koulunaloituksen sujumisesta. Ja syömisestä!! Mahtavaaaa:)

    Onko teillä jo pojillakin pikkulegoja? Mä tajusin, et meillä on vaan duploja. Ja neidillä niitä Lego Friendsejä, joihin pojat EI saa koskea...

    Voi kurjuutta tuota pikkumiehen pahaa oloa. Toivottavasti terapeuttien kanssa keksitte keinon auttaa häntä.

    Niin ja ihanat noi sun hortensiat, täällä pitäis ostaa jo callunoita :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mä olen aivan täpinöissäni ja odotan koko ajan kuitenkin et koska se uuvahtaa...

      Me ollaan vähitellen siirtymässä kokonaan Duploista pikkulegoihin kun se on molemmille niin hyvää hienomotoriikan harjoitusta - yäk, et mä aina ajattelen tätä puolta asioista. Toisaalta K:lla on kyllä sit taipumus syödä niitä...

      Takapihalla Callunat on ihanassa kukassa täälläkin!

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.