Siirry pääsisältöön

lohileipää ja kohtaamisia

Ulkona ukkostaa, edessä on tietokone ja teekuppi, ja mielessä se kylmäsavulohi jääkaapissa... vois tehdä lohileivän.

Viikonloppu on mennyt niin järjetöntä haipakkaa etten ole ehtinyt edes sähköposteja lukea, en lue nytkään – kirjoitan mieluummin samalla kuin nautin jyrinästä. Ei mulla nyt niin kauheesti oo ajatuksiakaan, jos sitä lohileipää ei lasketa.

Aamulla mietin eroa suomalaisessa, tais siis suomalaisessa evankelisluterilaisessa kirkossa ja sit tässä meidän kirkossa. En puhu muista kuin omastani, en tiedä muista... siis muuta kuin et ohi ajaessa on baptistia ja mormonia ja episkopaalia ja luterilaista ja katolista ja ortodoksia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä...

Mietin lähinnä sitä että mistä se ero syntyy, miksi meidän kirkossa on viikonloppuisin neljä jumalanpalvelusta tällä kampuksella, kaksi toisella, yhteensä siis kuusi – jokainen viikonloppu. Miksi Suomessa ei riitä ihmisiä oikein siihen yhteenkään. Onko se se valtion ja kirkon avioliitto joka tekee asiasta yhdentekevän? Onko jumalanpalvelus yhtä tylsä kuin minkä kouluajoiltani muistan? Eikö se kohtaa? Eikö se kosketa?


Tänään siinä ovella seistessäni, tulokkaita tervehtiessä kävelee sisään ehkä omanikäiseni pariskunta. Ne pysähtyy ja kysyy multa mistä ne voi hakea lapsensa, se oli ollut kirkon järjestämällä viikonloppuretkellä. Ne ei koskaan olleet käynneet siellä, ne halus vaan noutaa teininsä... hetkeä myöhemmin näin sen saman pariskunnan kävelevän sisään jumalanpalvelukseen. Mitä tapahtui? Mikä muuttui? Viisi tai kymmenen minuuttia aiemmin viesti oli selkeästi sisään-ulos-pois. Mikä sai nämä kaksi ihmistä astumaan kirkkosaliin? Jäikö kerta ekaksi ja vikaksi? Tuleeko ne ehkä toistekin?


Kommentit

  1. Kyllä se jumalanpalvelus on Suomessa ev.lut. kirkossa edelleen aivan tolkuttoman tylsä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä vähän pelkäsin ja varmasti se liittyy siihen että noudatetaan liturgisen jumalanpalveluksen kaavaa ja siellä on pakko aina olla ne tietyt elementit.

      Poista
  2. Kyllä se liittyy hyvin paljon kulttuuriin ja yhteiskunnan sekä kirkon yhteyteen. Suomessa nyt ei vaan oo tapana käydä kirkossa ja valtiokin on irti uskonnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun käsittääkseni Suomessa nimenomaan valtio ja kirkko on liitossa keskenään toisin kuin täällä.

      80% meidän alueen asukkaista ei tunnusta mitään uskontoa eikä siis myöskään käy kirkossa.

      Poista
  3. Normaali sunnuntaiaamun jumalanpalvelus on varmaan ihan samanlainen kuin muistatkin, mutta ainakin isoissa kaupungeissa on tarjolla vaihtoehtoina hyvin erityyppisiä messuja, esim. Tuomasmessu. Niissä on aika erilainen tyyli ja musiikki on erilaista kuin normaaleissa jumalanpalveluksissa. Yleensä nämä vaihtoehtomessut ovat kuitenkin muuhun aikaan, esim. sunnuntai-iltaisin.

    Mielelläni kuulisin, millainen teidän kirkon jumalanpalvelus on? Miten se poikkeaa suomalaisesta? Ehkä me saataisiin siitä jotain ideoita tänne Suomeenkin.

    Kyllä yksi tekijä voi olla myös se, että Suomessa kirkon "jäsenmaksut" hoidetaan kirkollisverolla. Se menee vähän kuin huomaamatta eikä sitä pahemmin ajattele (paitsi sitten, jos harkitsee kirkosta eroamista). Käsittääkseni USAssa monet maksavat kirkolle huomattavia summia (useita prosentteja tuloistaan)? Varmaan toimintaankin sitoutuu aika eri tavalla, jos maksaa tietoisesti säännöllisesti isoja summia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomasmessussa en ole koskaan ollut, joten en osaa siitä sanoa oikeastaan mitään.

      Meidän kirkossa - vapaa metodistikirkko - ei ole liturgiaa, pappi on pukeutunut farkkuihin ja flanellipaitaan ja puhuu... Ekaks lauletaan bändin kanssa kolme tai neljä biisiä, sit tulee yleisiä asioita, rukous ja sen jälkeen päivän "saarna". En osaa sanoa seurataanko jonkinlaoista kirkkovuotta aiheissa, mututuntumalla väittäisin ettei ne neljän tai viiden viikon teemat sinällään liity mitenkään kirkkovuoteen vaan on vaan itsellisiä teemoja. Tällä hetkellä aiheena on "you drive me crazy" eli ongelmalliset ihmissuhteet ja miten kristittynä voisi niitä parantaa. Toki pääsiäiset ja joulut on paikoillaan. Ehtoollista nautitaan jokaisen sarjan lopussa ja kastesunnuntai on neljä tai viisi kertaa vuodessa. Kaste on uppokaste.

      Jumalanpalveluksen lopussa lauletaan vielä yksi biisi ja sen aikana kerätään kolehti. Mun kolehti menee suoraveloituksena eli en sunnuntaisin maksa kolehtia lainkaan.

      Tärkeä osa toimintaa on pienryhmät joissa tavataan viikon aikana. Se raamatturyhmä jossa olen käynyt on yksi tällainen ja se MOPS jota vedän on toinen vastaava.

      Ne kirkon "jäsenmaksut" on täällä vapaaehtoisia ja vaikka kolehdin maksuun kannustetaan, ei siihen kukaan pakota ja kirkossa voi hyvin käysä ihan ilmaiseksikin.

      Jumalanpalveluksen aikana lapsille järjestetään pyhäkoulu ja yläasteikään asti jokainen on oman ikäistensä seurassa tai oman koululuokkansa ryhmässä, esim. M Kindergarten ryhmässä ja pojat 3-vuotiaissa. Myös pyhäkoulutoiminta on ilmaista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...