Ulkona ukkostaa,
edessä on tietokone ja teekuppi, ja mielessä se kylmäsavulohi jääkaapissa...
vois tehdä lohileivän.
Viikonloppu on
mennyt niin järjetöntä haipakkaa etten ole ehtinyt edes sähköposteja lukea, en
lue nytkään – kirjoitan mieluummin samalla kuin nautin jyrinästä. Ei mulla nyt
niin kauheesti oo ajatuksiakaan, jos sitä lohileipää ei lasketa.
Aamulla mietin
eroa suomalaisessa, tais siis suomalaisessa evankelisluterilaisessa kirkossa ja
sit tässä meidän kirkossa. En puhu muista kuin omastani, en tiedä muista...
siis muuta kuin et ohi ajaessa on baptistia ja mormonia ja episkopaalia ja
luterilaista ja katolista ja ortodoksia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä...
Mietin lähinnä
sitä että mistä se ero syntyy, miksi meidän kirkossa on viikonloppuisin neljä
jumalanpalvelusta tällä kampuksella, kaksi toisella, yhteensä siis kuusi –
jokainen viikonloppu. Miksi Suomessa ei riitä ihmisiä oikein siihen yhteenkään.
Onko se se valtion ja kirkon avioliitto joka tekee asiasta yhdentekevän? Onko
jumalanpalvelus yhtä tylsä kuin minkä kouluajoiltani muistan? Eikö se kohtaa?
Eikö se kosketa?
Tänään siinä ovella
seistessäni, tulokkaita tervehtiessä kävelee sisään ehkä omanikäiseni
pariskunta. Ne pysähtyy ja kysyy multa mistä ne voi hakea lapsensa, se oli
ollut kirkon järjestämällä viikonloppuretkellä. Ne ei koskaan olleet käynneet
siellä, ne halus vaan noutaa teininsä... hetkeä myöhemmin näin sen saman
pariskunnan kävelevän sisään jumalanpalvelukseen. Mitä tapahtui? Mikä muuttui?
Viisi tai kymmenen minuuttia aiemmin viesti oli selkeästi sisään-ulos-pois.
Mikä sai nämä kaksi ihmistä astumaan kirkkosaliin? Jäikö kerta ekaksi ja
vikaksi? Tuleeko ne ehkä toistekin?
Kyllä se jumalanpalvelus on Suomessa ev.lut. kirkossa edelleen aivan tolkuttoman tylsä...
VastaaPoistaNäin mä vähän pelkäsin ja varmasti se liittyy siihen että noudatetaan liturgisen jumalanpalveluksen kaavaa ja siellä on pakko aina olla ne tietyt elementit.
PoistaKyllä se liittyy hyvin paljon kulttuuriin ja yhteiskunnan sekä kirkon yhteyteen. Suomessa nyt ei vaan oo tapana käydä kirkossa ja valtiokin on irti uskonnosta.
VastaaPoistaMun käsittääkseni Suomessa nimenomaan valtio ja kirkko on liitossa keskenään toisin kuin täällä.
Poista80% meidän alueen asukkaista ei tunnusta mitään uskontoa eikä siis myöskään käy kirkossa.
Normaali sunnuntaiaamun jumalanpalvelus on varmaan ihan samanlainen kuin muistatkin, mutta ainakin isoissa kaupungeissa on tarjolla vaihtoehtoina hyvin erityyppisiä messuja, esim. Tuomasmessu. Niissä on aika erilainen tyyli ja musiikki on erilaista kuin normaaleissa jumalanpalveluksissa. Yleensä nämä vaihtoehtomessut ovat kuitenkin muuhun aikaan, esim. sunnuntai-iltaisin.
VastaaPoistaMielelläni kuulisin, millainen teidän kirkon jumalanpalvelus on? Miten se poikkeaa suomalaisesta? Ehkä me saataisiin siitä jotain ideoita tänne Suomeenkin.
Kyllä yksi tekijä voi olla myös se, että Suomessa kirkon "jäsenmaksut" hoidetaan kirkollisverolla. Se menee vähän kuin huomaamatta eikä sitä pahemmin ajattele (paitsi sitten, jos harkitsee kirkosta eroamista). Käsittääkseni USAssa monet maksavat kirkolle huomattavia summia (useita prosentteja tuloistaan)? Varmaan toimintaankin sitoutuu aika eri tavalla, jos maksaa tietoisesti säännöllisesti isoja summia.
Tuomasmessussa en ole koskaan ollut, joten en osaa siitä sanoa oikeastaan mitään.
PoistaMeidän kirkossa - vapaa metodistikirkko - ei ole liturgiaa, pappi on pukeutunut farkkuihin ja flanellipaitaan ja puhuu... Ekaks lauletaan bändin kanssa kolme tai neljä biisiä, sit tulee yleisiä asioita, rukous ja sen jälkeen päivän "saarna". En osaa sanoa seurataanko jonkinlaoista kirkkovuotta aiheissa, mututuntumalla väittäisin ettei ne neljän tai viiden viikon teemat sinällään liity mitenkään kirkkovuoteen vaan on vaan itsellisiä teemoja. Tällä hetkellä aiheena on "you drive me crazy" eli ongelmalliset ihmissuhteet ja miten kristittynä voisi niitä parantaa. Toki pääsiäiset ja joulut on paikoillaan. Ehtoollista nautitaan jokaisen sarjan lopussa ja kastesunnuntai on neljä tai viisi kertaa vuodessa. Kaste on uppokaste.
Jumalanpalveluksen lopussa lauletaan vielä yksi biisi ja sen aikana kerätään kolehti. Mun kolehti menee suoraveloituksena eli en sunnuntaisin maksa kolehtia lainkaan.
Tärkeä osa toimintaa on pienryhmät joissa tavataan viikon aikana. Se raamatturyhmä jossa olen käynyt on yksi tällainen ja se MOPS jota vedän on toinen vastaava.
Ne kirkon "jäsenmaksut" on täällä vapaaehtoisia ja vaikka kolehdin maksuun kannustetaan, ei siihen kukaan pakota ja kirkossa voi hyvin käysä ihan ilmaiseksikin.
Jumalanpalveluksen aikana lapsille järjestetään pyhäkoulu ja yläasteikään asti jokainen on oman ikäistensä seurassa tai oman koululuokkansa ryhmässä, esim. M Kindergarten ryhmässä ja pojat 3-vuotiaissa. Myös pyhäkoulutoiminta on ilmaista.