Siirry pääsisältöön

joka ilta kun lamppu sammuu

Mulla on kiusallinen tunne siitä et oon käyttänyt tän otsikon jo aiemmin...

Seurasin keskustelua perheitten ruoka- ja iltarutiineista. Mietin miten erilaiselta meidän illat tuntuu näyttävän, siihen suomalaisen perheen keskivertoiltaan verrattuna. Sehän nyt kai on jo kauan ollut selvää että meidän perheen ruokailusysteemit on aika erilaisia kuin useimmissa suomalaisissa lapsiperheissä. Kuitenkaan sen enempää ne ruoka- kuin ne iltarutiinikaan eivät sanottavasti poikkea tavallisen jenkkiperheen vastaavista. Voinen taas kerran todeta että ollaan edellämainituissa aika tanakasti tällä mantereella... Variaatioitahan tietysti löytyy yhtä monta kuin maailmasta perheitä, mutta se perusydin näyttänee eri kulttuureissa yllättävän erilaiselta.

Suomalainen neuvolajärjestelmä on kasvattanut perheet kahden lämpimän aterian malliin. Täällä ei siitä puhu kukaan. Toki me noudatetaan sitä samaa ruokapyramidia, mutta harvemminhan noi kahdesti päivässä syö sen lämpimän ruuan. Lounas on sandwhich tai muffinsi – ei siis sellainen pullamuffari vaan täysjyvästä, hyvistä rasvoista, hedelmistä ja vihanneksista leivottu - ja jos nyt joku muu kuin päivällinen on lämmin, se on sit aamiainen. Aamiaisen, lounaan ja päivällisen lisäksi meillä tarjoillaan välipala iltapäivisin ja M syö iltapalan toisin kuin veljensä. Ruuan lämpöä tärkeämpää on kai se että päivittäin sais riittävän määrän tarvittavia rakennusaineita. Monissa perheissä – siis jenkkiperheissä – vallalla oleva napostelukulttuuri taas loistaa meillä poissaolollaan. Ruokaa tarjoillaan aterioilla eikä vatsaa tarvitse täyttää snackseillä. Päivällinen tarjotaan kuuden aikaan.

Toinen mitä jäin miettimään oli nukkumaanmenoaika ja siihen liittyvät rutiinit.

Meillä kylvetään joka toinen tai kolmas ilta, paitsi O joka ei kylve ja menee suihkuunkin vain pakon edessä. O pestään pesulapulla ja joksevalla vedellä ja pakotetaan suihkuun ehkä kerran viikossa. Suomalaiset lapset käy suihkussa, täällä kylvetään. Mun lapsuudessa meillä oli kylpyamme eli se tuntuu ihan tavalliselta omastakin mielestä.


Pojat on sängyssä seitsemän pintaan, M tuntia myöhemmin. Tuttavien samanikäisistä lapsista valtaosa menee samoihin aikoihin nukkumaan. Isotkin kouluikäiset yhdeksään mennessä. Tähän varmasti ainakin osaksi liittyy se, että äidit on valtaosin kotona eikä ole tarvetta seurustella lasten kanssa työpäivän jälkeen. Me ehditään olla yhdessä enemmän kuin tarpeeksi.

Perheen sisäistä natsismia tai vaan käytännön sanelemaa on se ettei meillä lueta iltasatuja. Kirjoja kyllä luetaan päivittäin mutta iltaisin käydään nukkumaan. M saa sängyssä iPadiaikaa, pojat juttelee keskenään vähän aikaa ja simahtavat itsekseen.

Mun ruokasäpsy on tuottanut tulosta ja lasten ruokavalio on kokonaisuudessaa onneksi laajentunut ihan valtavasti tai ehkä enneminkin ollaan saatu ajettua läpi sellainen ”life is tough”-malli poikien suhteen.

Nyt ryhdyn pyörittelemään lihapullia.

+33C - tule jo syksy...



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi12. syyskuuta 2013 klo 0.20

    Minustakin on tärkeintä, että ruuasta saa ne kaikki tarvittavat vitamiinit, antioksidantit ja proteiinit sun muut eikä se onko ruoka lämmintä vai kylmää. Meillä harrastetaan paljon salaatteja , esim feta-ja hedelmäsalaatteja ihan pääruokinakin. Itse asiassa monet vitamiinit ja antioksidantithan säilyvät parempina kuumentamattomissa ruuissa, joten miksipä ruuan pitäisi olla niin usein lämmintä. Meillä on vaihtelevasti iltaruokana salaatteja ja lämpimiä ruokia.

    Mahtavaa kuulla, että ruokasäpsysi seurauksena lastenne ruokavalio on laajentunut huomattavasti. Onnittelut ponnisteluistasi!

    Meilläkin lapset tykkäisivät tosi paljon kylpeä, mutta jo ihan vesilaskun takia kannsutan heitä käymään suihkussa useinmiten. Harmi vain, kun tuo kylpyammeen täyttö kuluttaa hirveästi vettä. Mutta välillä meilläkin lapset sitten ovat saaneet nautiskella kylpemisen ihanuudesta.

    Suomessa monet lapset menevät ihan liian myöhään nukkumaan ja se ei ole kyllä terveellistä. Oli kiinnostavaa kuulla, että USA:ssa nuo nukkumisasiat ovat useissa perheissä noin hyvällä tolalla. Hyvä te!

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. syyskuuta 2013 klo 6.54

      Me ollaan huomattu ettei kylpemisellä ole vesilaskuun juuri merkitystä, täällä kun vesi sinällään on halpaa ja ne kiinteät maksut vie suurimman osan laskusta. Ekologisuutta voiskin ehkä sit pysähtyäkin miettimään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää