Siirry pääsisältöön

kirpaisi se sittenkin

Mun pitäis täyttää kaavakkeita, kasata kalenteria, selvittää paperipinoa, viikata puhtaita pyykkejä... pojat tappelee Duploista olkkarissa ja mun kahvikuppi alkaa olemaan tyhjä. Yhtäkkiä mä tajuan olevani vähän katkera, tai ehkä enneminkin kirkerä ja kateellinen. Luulin etten olis. Ihan oikeesti kuvittelin ettei se kirpasis, mutta kirpasi se sittenkin. 

K:n koko asu - Gap, jalassa  - Crocs. M:n paita - Gap, hame - Crew Cuts, sukat - Gap, tossut - Puma, O:n huppari - Gap, shortsit - Peek, tennarit - Keen, mun farkut - Eddie Bauer, paita - Eileen Fisher, huivi - Nordstrom, kengät - Sperry

Se kirpasi kun talutin lapseni hiljaisen koulun toimistoon ja koulusihteeri lähti viemään mun pientä prinsessaa Rva Enkelin luokkaan. M näytti hetken siltä että se purskahtaa itkuun. Mä olen vanhempana kitkerä ja kateellinen siitä etten saanut mitä muut vanhemmat. Mä en saanut sitä ekaa koulupäivää vanhempien tungeksiessa kameroittensa kanssa lastensa ympärillä yrittäen ikuistaa sitä ensimmäistä ja viimeistä kertaa kun toinen aloittaa ison koulun. Mä sain hiljaisen toimiston ja tyhjä käytävän. Koulunpihalla muutama auto parkissa... aamukoululaiset luokissaan, iltapäiväluokka tulis paikalle vasta puolisentoista tuntia myöhemmin, niine vanhempineen ja kameroineen.





Varmasti mä vielä hetkeni saan, viimeistään kahden vuoden kuluttua. Se ei vaan ole sama kuin se esikoisen koulunaloitus, se ensimmäinen kerta ison koulun pihalla. Nyt mä ymmärrän kun joku joskus sanoi että meiltä erityislasten vanhemmilta on riistetty koulunaloitus. Just nyt tunnen itseni riistetyksi. 

Ai niin, O:kin aloitti tänään koulunsa, sillä oli kivaa... Mua hymyilytti kun koulun astori selitti miten M aina puhui pojista eskarivuotenaan siellä. Ei puhunut. Siksihän se siirrettiin autististen lasten erityisluokalle - koska se ei puhunut, mitään.






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää