Siirry pääsisältöön

vähän väsyneitä kuvia viikonlopusta

Kuvia tältä viikonlopulta... makaronilaatikko ja omenapiirakka odottaa tekijäänsä

lauantaina laajennettiin lasten ravintolaelämyksi All Americanista aasialaiseen lounastamalla L:n ja mun lempparissa. P.F. Chang's on iso ketju ja kaukana autenttisesta kiinalaisesta, mutta se nyt vaan on aika hyvää... 


jättirapuja, saksanpähkinöitä ja melonia
L:n kampasimpukat

...ja lauman hunajakana


mä kävin kampaajalla pitkästä aikaa... kampaamokoulu oli hauska kokemus ja meen varmasti uudestaankin... vähän absurdilta ja korniltakin tuntui ne irtopäät joita oppilaat kantoi kainalossaan.  

apinat sai lisää Legoja ja M rakensi talon - ihan itse

eilwn illalla mulla oli kasapäin ystäviä kylässä ja Noonday korukutsut... itse tilasin itselleni tän... Jos olisin ajatellut olisin ottanut kuvia B:n upeasta esillepanosta, mutta aivot oli selkeesti narikassa ja saatte siis tietokoneen ruudulta nappastun kuvan omasta tilauksesta.



jannujen aamujuoma on nykyään vihreä - kirjaimellisesti

mun mieletä se maistuu kummalliselle, ei pahalle mutta kummalliselle... ilmiselvästi oon ennakkoluuloinen


M lähdössä kirkkoon

aamukasteinen hämähäkinseitti

M:n pyhäkoululuokka 

lapset sai tänään pyhiksestä T-paidat


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi15. syyskuuta 2013 klo 22.00

    Onnittelut, että saat tuon viherjuoman jannujen suuhun! Superterveellistä!

    Meilläkin juodaan viherpirtelöitä (tehdään Vitamixillä) ja käytetään just mm chlorellaa ja spirulinaa. Aina ei ole kaikkia juomia kyllä helppo markkinoida pojille.Mutta onneksi yhtä sun toista terveellistä menee alas. :)

    Hieno legotalo!

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa16. syyskuuta 2013 klo 5.32

      Oon Anna itsekin ällikällä lyöty. Ne itse halus sitä kaupasta ja tykkää siitä just siks et se on vihreetä mehua ;) M:han ei tohon koskis kepilläkään :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää