Siirry pääsisältöön

vähän väsyneitä kuvia viikonlopusta

Kuvia tältä viikonlopulta... makaronilaatikko ja omenapiirakka odottaa tekijäänsä

lauantaina laajennettiin lasten ravintolaelämyksi All Americanista aasialaiseen lounastamalla L:n ja mun lempparissa. P.F. Chang's on iso ketju ja kaukana autenttisesta kiinalaisesta, mutta se nyt vaan on aika hyvää... 


jättirapuja, saksanpähkinöitä ja melonia
L:n kampasimpukat

...ja lauman hunajakana


mä kävin kampaajalla pitkästä aikaa... kampaamokoulu oli hauska kokemus ja meen varmasti uudestaankin... vähän absurdilta ja korniltakin tuntui ne irtopäät joita oppilaat kantoi kainalossaan.  

apinat sai lisää Legoja ja M rakensi talon - ihan itse

eilwn illalla mulla oli kasapäin ystäviä kylässä ja Noonday korukutsut... itse tilasin itselleni tän... Jos olisin ajatellut olisin ottanut kuvia B:n upeasta esillepanosta, mutta aivot oli selkeesti narikassa ja saatte siis tietokoneen ruudulta nappastun kuvan omasta tilauksesta.



jannujen aamujuoma on nykyään vihreä - kirjaimellisesti

mun mieletä se maistuu kummalliselle, ei pahalle mutta kummalliselle... ilmiselvästi oon ennakkoluuloinen


M lähdössä kirkkoon

aamukasteinen hämähäkinseitti

M:n pyhäkoululuokka 

lapset sai tänään pyhiksestä T-paidat


Kommentit

  1. Onnittelut, että saat tuon viherjuoman jannujen suuhun! Superterveellistä!

    Meilläkin juodaan viherpirtelöitä (tehdään Vitamixillä) ja käytetään just mm chlorellaa ja spirulinaa. Aina ei ole kaikkia juomia kyllä helppo markkinoida pojille.Mutta onneksi yhtä sun toista terveellistä menee alas. :)

    Hieno legotalo!

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon Anna itsekin ällikällä lyöty. Ne itse halus sitä kaupasta ja tykkää siitä just siks et se on vihreetä mehua ;) M:han ei tohon koskis kepilläkään :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi