Siirry pääsisältöön

oon sikahyvä

Koska mulla ei tunnu olevan mitenkään kauheesti asiaa, tai siis arki on tavallista – sitä samaa – päätn vastata Tukholman Veeran "haasteeseen" ja kertoa et missä asioissa oon erityisen hyvä:

Auto

Sanotaan aina että on vaarallista sanoa olevansa hyvä ajamaan autoa ja et 98% - tai jotain sen suuntaista – on sitä mieltä et ne on hyviä ajamaan autoa. Mä tykkään ajamisesta, siis ajamisesta, ei ratin takana istumisesta ja edellä olevan auton perän seuraamisesta... se on ajelemista tai ajelehtimista. Minä ajan ja se on aktiivista toimintaa. Tykkään ajaa, se on hauskaa ja helppoa ja kivaa JA olen hyvä siinä. Niin ja taittuu toi mun melkein kuusimetrinen taskuunkin – helposti. Edellinen oli vielä pidempi, siinä ei ollut peruutuskameraa ja silti se meni näpsäkästi taskuun.



Ruoka

Osaan taikoa herkullisen aterian jääkaapista jossa on lähinnä valo ja ruokakomerosta josta löytyy purkki säilykepapuja, riisiä ja pastaa. Olen hyvä laittamaan ruokaa ja nautin siitä. En erityisesti nauti kananuggettien lämmittämisestä lapsille, mutta nautin suunnattomasti siitä kun yritän tehdä niitten mielestä pahasta ruuasta niin hyvää et niittenkin on pakko tunnustaa et se on ihan hyvää.



Aikataulu

Musta on kehittynyt loistava aikataulujärjestelijä ja ajan optimoija. Saan kieroa nautintoa siitä että junailen kolmen lapsen ja kahden aikuisen tuloja ja menoja, ja Koirakin pääsee ajallaan pissalle.



Legot

Oon hyvä rakentamaan Legoilla. Mulla on vuosien kokemus tässä lajissa ja nautin siitä. Toistuvasti huomaan olevani tilanteessa jossa mä istun olkkarin lattialla värkkäämässä taloa-autohallia-linnaa-autoa ja mun leikkiseura leikkii yläkerrassa jotakin muuta kun mutsi raksaa.



Hiukset

Ottaen huomioon ettei mulla ole minkäänlaista koulutusta tälle alalle, väittäisin että olen hyvä leikkaamaan tukkaa. Se mikä alkoi toistakymmentävuotta takaperin sellaisesta sähkökoneesta, jossa on erilaisia teriä on edistynyt saksiin ja ohennussaksiin ja ihan oikeeseen leikkaamiseen. Vielä kun joku opettais mulle et miten se tehdään ilman että mulla on niitä leikattavan yksilön – kolme lasta, yksi mies, oma pää, Koira – karvoja suussa-silmissä-korvissa. Parturoin alastomana, L:n mielestä se on niin sanotusti ”added bonus”.




Kommentit

  1. Allekirjoitan nuo kaikki muut minäkin, paitsi viimiestä. Toki, kerron, ttä olen tehnyt sitä paljonkin, mutta hyvä en ole :-)

    Autoilu on ihan parasta huvia koskaan. Todellakin!

    terkuin aamuvirkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoajelulle voi lähteä ihan vaan rentoutumaan... siinä saa mielen hyvin tyhjennettyä kun keskittyy tien mutkiin ja kaarteisiin ja ajolinjoihin ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...