lauantai 14. syyskuuta 2013

oli kiva nähdä sua

Mun unessa mummi oli saattohoidossa jossakin vanhustentalossa tai hoitokodissa. Ne piti sen sänkyä kansliassa jonkun vanhan äijän sängyn kanssa kun se tai ne molemmat oli niin huonossa kunnossa. Ne sängyt oli siivä seinän vierellä kiinni toisissaan, kun parisänky ja mummi ja se äijä leikki yhdessä. Mä olin lentänyt täältä sitä sinne katsomaan ja kun se huomas mut se kiipes mun syliin kuin pieni lapsi. Se oli kevyt kuin höyhen ja ihan kamalan innoissaan. Siinä unessa me riideltiin mutsin kanssa, tai siis mutsi esitti vaatimuksia ja mä olin hiljaa. Myöhemmin samassa unessa palasin sinne samaan hoitokotiin ja sen sänky oli poissa kansliasta, hoitaja sanoi et ne oli siirtäneet sen toiseen paikkaan kun se kävi jo kauppaa kuoleman kanssa siitä koska saa lähteä.

Se oli todentuntuinen, hyvä ja omalla tavallaan rauhoittava uni.Uni jota miettii vielä pitkään. Mummin näkemisestä jäi hyvä mieli. Oikeasti mummi kuoli jo kolme ja puoli vuotta sitten. Olin raskaana ja odotin poikia, en saanut lentää sängynvierelle sen enempää kuin hautajaisiinkaan.

Mulla on ikävä mummia. Se oli monessa mulle kuin äiti ja muistan kuinka se ilmestyi kulmantakaa töistä mun odottaessa siinä pihalla. Me mentiin yhdessä kauppaan, ulkoilutettiin Jannea – sen mäyräkoiraa – ja sit syötiin lettuja. Janne sai aina sellaisen jäätelöpikarin ja fasun lakun kun käytiin kaupassa. Kesällä me käytiin syömässä leikkipuistossa ja kahluualtaalla. Me seikkailtiin isossa metsässä talojen päädyssä - ei se nyt loppupeleissä niin kauheen iso ollut, mutta pienen ihmisen silmissä se oli valtava – ja käytiin vanhalla hyppyrimäellä asti keräämässä kieloja.

Mummin luona sai rakentaa majoja loputtomiin. Mummin luona sai tehdä aarteenmetsästystä villalangalla, tiedättehän villalangan päässä on aarre ja sit sitä lankaa pitää seurata. Kesämökillä me käytiin mummin kanssa uimassa joessa ja se työnsi mua kottikärryissä tietä pitkin. Me käytiin suolla marjassa ja mä pelkäsin suonsilmää.


Voi kun olisit vielä mummi... mulla on ikävä sua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.