maanantai 16. syyskuuta 2013

pienen pieni veturi...

Kello löi jo viisi... ja mä heräsin. Hiivin alakertaan ja matkalla raotin poikien huoneen ovea sen verran et ne tajuu voivansa tulla alas kun heräävät, sytytin kynttilän ja keitin kupin kahvia. L hiipii perässä kysymään et mitä mä puuhaan, pyöritteli hetken silmiään ja paineli takaisin nukkumaan. Ihana L, tuntuu hyvältä kun joku huolehtii.

Viimeinen viikko ennen kun mun, siis mun koulu alkaa. Mua huimaa ja pelottaa ja jännittää. Mietin et pitääkö mulla olla mitä välineitä? Omat vaatteet vai heti ”scrubs”? Koska pitää tilata stetoskooppi? Mistä ja minkälainen? Saako pinkin? Mitä jos ne haluu multa jatkuvasti satasivuisia esseitä? Missä välissä mä ne kirjoitan? Ilmeisesti näin aamuviideltä bloggaamisen sijaan... tai päivällä ja lapset saa seuraavat kuukaudet katsoa rajattoman määrän telkkaria ja syödä karkkia. ”It’s all in the anticipation...” sit kun siinä pyörässä on jo mukana ei ehdi pelätä ja miettiä turhia, nyt vielä ehtii – viikon. Silti olen aivan innoissani.


Toimintaterapiat on keskiviikon sijasta tänään... O:lla kasilta, M:lla ysiltä ja sit taas iltapäivällä normit maanantaiterapiat. O:n fyssari ja K:n toimintaterapia. Edessä klinikkaa ja ajamista... klinikalle, kotiin, klinikalle, kotiin. Välissä pitää tulla kotiin viemään M koulubussille. M:llä on koulussa tänään vaaleanpunainen päivä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.