Siirry pääsisältöön

syyskuun eka kuvina

Taas ollaan ekassa... täältä voi katsoa miltä meidän elämä näytti syyskuun ekana viime vuonna.

vähän ennen ysiä muistin et piti kuvata... tässä vaiheessa sämpylät oli taas jo leivottu, aamiainen melkein pöydässä ja L:kin rämpinyt alakertaan... M heräs ennen seitsemää ja kiskoi mut pystyyn...

osastolla - "ketä kiinnostaa toisten kahvit..." No ajattelin ehkä että se, että myös nämä kerta-annoskahvit voi pakata ekologisemmin saattaa kiinnostaa... Nämä kun on tehty kokonaan kompostoituvista materiaaleista. Ehkä kahvihifistin mielestä aromit karkaa ja se kahvin bukee on väärä, mutta mua jotenkin lohduttaa et mun miljoona kahvikupillistani edes maatuu eikä keräänny röykkiöksi kaatopaikalle...

jopa pussi, jossa ne kahvit on, on kompostoituvaa materiaalia

tätä nimittäin kuluu meillä ja paljon... yks laatikko riittää kuukauden, laatikossa on 80 kupillista kahvia. 

L:lle kananjämät ja chilimajoneesia... meille muille manchegoa, oman maan kurkkua ja karviaismarjahilloa


Koiran kavartaaliparturipäivä

Miltä näytät kun meet kampaajalle? Koiran mielipide on selkeä... tää on niiiiiiiiin syvältä

jouhet

se uusi iloisempi ilme

Koiran palkka...

...ja mun kirkko tänä sunnuntaina




mun ollessa lenkillä Koiran kanssa K oli imeskellyt yöpaitansa läpimäräksi

etsin sille paremman suukappaleen

...ja kanan marinadia tekemään... tomatilloja, valkosipulia, soijaa, chiliä ja öljyä


päivän toka - muistaakseni - kiukku

wristlet lähtee takaisin Korsille kahvin kanssa

kaikki autossa

töstö purulelusta K jyysti narun poikki kahdesti päivän aikana

musta olis ihanaa asua täällä... tien toisella puolella laiduntaa hevoset, tontit on suuria ja taustalla näkyy keskusta



lauma halus parkkiin huipulle

K:n vaatteet - Gap ja Gymboree, kengät - Crocs, M:n mekko - Mini Boden, tossut - Havaianas,
O:n asu - Mini Boden, tossut - Keen


aika hyvin näillä tyylikkäillä tädeillä - pretty ladies at the bag store, sanoi K - piti pokka kaksikon punnertaessa seeprannahka rahilla... O keskittyi ihailemaan miesten kelloja


uus yritys

tuhlasin myös hajuvesiosastolla... oon kauan kuolannut Diptyquen tuoksua ja nyt sen sit ostin...


parkkihallissa koeajettiin luksusautoa... Tesla on "vauraampi" versio Priuksesta tai Nissan Leafistä



ajettiin ohi myös tästä hääparista joka oli hääkuvia ottamassa parkkihallin tyhjässä kerroksessa, aika makee ympäristö hääkuvalle sen tavanomaisen ruusupensaan tai lammen sijasta

cool

syssy tulee ja kurpitsaoluet



salaattiaineita ja alkupalaa

jälkkäriksi omenapiirakka ja koekäyttöön lahjaksi saati Pie Bird



kanat valmiina grilliin




alkupalat



päivällisvieraat tuli

ja toi mukanaan aarteen

kyllä ne isommatkin vielä osaa ja jaksaa



yäk en syö! ...söi ne kuitenkin



jälkkäri

M rentoutuu

kaikki nukkumaan - NYT



kaikki, siis KAIKKI sängyssä - no ei L, mut kaikki muut



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää