En valita. Olisi
kohtuutonta valittaa. Me ollaan vihdoinkin päästy siihen kohtaan – vuosien valvomisen
jälkeen – jossa meillä nukutaan öisin, ainakin keskimäärin ja useimmiten.
Nukkumisjärjestelyt ehkä on vähän omituisia, mutta tärkeintä on että nukutaan.
Viimeyö olis siis poikkeus ja vaikka aamukolmelta ärräpäät lentelikin oli se
ehkä lähinnä huvittavaa... kukaan ei ole sairas, kukaan ei oksentanut, tässä
nyt vaan kävi näin... Puoliltaöin O herää ekaa painajaiseensa. Käyn
pussailemassa ja silittelemässä... K pyytää että vaientaisin sen petikaverin,
hän haluaa nukkua. En muista että K:lla olis koskaan ollut kauhukohtausta tai painajaisia. En muista että se olis koskaan herännyt keskellä yötä. K nukkuu yönsä. K on aina nukkunut yönsä. Alusta lähtien.
Vähän ennen yhtä löydän itseni taputtelemassa ja
pussailemassa O:ta uudestaan. K nukkuu sikeästi. Kysyn haluaako O tulla meidän
sänkyyn, ei niin että siellä olis erityisesti tilaa, siellä kun on jo L, M ja
Koira... se ei halua ja nukahtaa taas. Ennen kahta on seuraava herätys. K on
siirtynyt yläsänkyyn nukkumaan ja vaikuttaa ärtyneeltä veljeensä. Nappaan O:n
vastusteluista huolimatta kainaloon ja kannan sen meidän sänkyyn viidenneksi.
Tässä kohtaa tapahtui virhe. Se olis pitänyt kantaa meidän sänkyyn vessan
kautta. Koska näin ei kuitenkaan tapahtunut, herään seuraavaksi kolmelta siihen
että sänky on märkä. On uskomatonta miten se onnistuikin kastelemaan yhdellä
pissalla aluslakanan, suojalakanan ja oman peittonsa lisäksi myös M:n ja mun
peitot ja meidän kaikkien kolmen tyynyt. Yön pimeydessä vaihdan siis lakanoita
ja suihkuttelen lapsia pissaisuusjärjestyksessä. Itse en jaksa mennä suihkuun
vaikka varmaan pitäis... Näytös on hoidettu puolineljään mennessä... L:n
herätyskello aloittaa seitsemän jälkeen. Aamun valjetessa mulla on vastassa
runsaasti pyykkiä.
Alle viikko lähtöön,
ylihuomenna uusi vuosi ja vain muutama päivä aikaa miettiä onko tää edelleen
poskiontelotulehdus vai hammassärky. Meneekö ohi itse vai tarvitaanko a) lisää
antibiootteja b) hammaslääkäri. Lisää jännitystä tilanteeseen tuo se tosiasia
että terveydenhuolto hammaslääkäriä lukuunottamatta on ilmaista vielä tänään ja
huomenna, hammaslääkäriä varten meillä taas on vakuutus joka korvaa edes osan
vielä tänään ja huomenna... ylihuomisesta ei ole tietoa. Kuitenkin
vakuutuksellakin se juurihoito maksaa sen $600. Mennäkkö vai eikö mennä?
Soittaako vai eikö? Siinäpä päivän pulmat. Verikokeeseen nyt kuitenkin raahaan
itseni tänään, olis pitänyt raahata jo viime viikolla, katsomaan onko noi
veriarvot miten sekaisin a) joulusta ja b) antibiooteista. M:n lääkkeet loppuu
kesken matkan ja vakuutusyhtiö pitäis saada hyväksymään ylimääräiset pillerit
matkalle... kaikki muutkin reseptilääkkeet pitäis käydä läpi ja soittaa
apteekkiin, niin kauan kuin ne saa ilmaiseksi – tänään ja huomenna.
Jälkikasvu haluaa
lähteä ostarille riehumaan, sopii mulle. M kysyy multa et miks mä oon tänään
niin kiva, vastaan etten oo vielä ehtinyt ruveta kovin hurjaksi... kello kun on
vasta yhdeksän. Otan neuleen mukaan ja annan noitten juosta. Samalla saatan
vaikka siemailla kahvia. Yritän kiertää alet kaukaa, en tarvitse mitään. Tarve
vaan syntyy kun näkee miten halvalla sais sitä tai tätä – just tänään.
Viimeiset päivät
oon muutenkin kunnostautunut kodinhengettärenä, marttana ja käsityöläisenä... Oon
ommellu ne uudet sohvatyynynpäälliset. Korjasin M:n uimashortsit jotka oli
muuten ihan täydelliset, paitsi ettei ne pysynyt ton rimppakintun päällä.
Ompelin K:lle uuden Batmanpuvun... salonkikelpoisemman, ja samalla sellaisen
jonka se saa itse päälle ja pois päältä. Ostin kerän lankaa saadakseni
viimeinkin valmiiksi sen neljännen sohvatyynynpäällisen – kalastajan vaimon
malliin. Mitäs seuraavaksi? Tää flow olis nyt hyvä hyödyntää niin kauan kuin
sitä riittää...
uudistunut Batman |
Toivottavasti paranet pian! Ja vautsi miten ahkera kodinhengetär olet taas ollut!
VastaaPoistaJäi muuten ihmetyttämään millainen ihana ostari teillä on. Millaisessa ostarissa lapset voi riehua? Meillä päin pitää olla tarkka ostareissa, ettei lapset vaan riko mitään tai katoa tai juokse ulos auton alle. Ostarilla käynti ei oo täällä päin yhtään rentouttavaa lasten kanssa. :(
Eiköhän se tästä, tai ainakin päätin että se menee itsellään ohi ;) Täällä meillä on ostareissa sisäleikkipuistoja lapsille, ja sinnehän noi haluaa... ja sit lastenvaateliikkeissä ja lelukaupoissa saa leikkiä jotta vanhemmat voi keskittyä ostamiseen. Noin muutenkin suhtautuminen lapsiin on suvaitsevampaa ja sallivampaa... kahviloissa ei tule niitä pitkiä katseita ja vaatekaupan myyjän mielestä on vaan hellyyttävää kun lauma leikkii vaaterekkien uumenissa hippaa...
Poista