Siirry pääsisältöön

arkisia asioita

En valita. Olisi kohtuutonta valittaa. Me ollaan vihdoinkin päästy siihen kohtaan – vuosien valvomisen jälkeen – jossa meillä nukutaan öisin, ainakin keskimäärin ja useimmiten. Nukkumisjärjestelyt ehkä on vähän omituisia, mutta tärkeintä on että nukutaan. Viimeyö olis siis poikkeus ja vaikka aamukolmelta ärräpäät lentelikin oli se ehkä lähinnä huvittavaa... kukaan ei ole sairas, kukaan ei oksentanut, tässä nyt vaan kävi näin... Puoliltaöin O herää ekaa painajaiseensa. Käyn pussailemassa ja silittelemässä... K pyytää että vaientaisin sen petikaverin, hän haluaa nukkua. En muista että K:lla olis koskaan ollut kauhukohtausta tai painajaisia. En muista että se olis koskaan herännyt keskellä yötä. K nukkuu yönsä. K on aina nukkunut yönsä. Alusta lähtien.

Vähän ennen yhtä löydän itseni taputtelemassa ja pussailemassa O:ta uudestaan. K nukkuu sikeästi. Kysyn haluaako O tulla meidän sänkyyn, ei niin että siellä olis erityisesti tilaa, siellä kun on jo L, M ja Koira... se ei halua ja nukahtaa taas. Ennen kahta on seuraava herätys. K on siirtynyt yläsänkyyn nukkumaan ja vaikuttaa ärtyneeltä veljeensä. Nappaan O:n vastusteluista huolimatta kainaloon ja kannan sen meidän sänkyyn viidenneksi. Tässä kohtaa tapahtui virhe. Se olis pitänyt kantaa meidän sänkyyn vessan kautta. Koska näin ei kuitenkaan tapahtunut, herään seuraavaksi kolmelta siihen että sänky on märkä. On uskomatonta miten se onnistuikin kastelemaan yhdellä pissalla aluslakanan, suojalakanan ja oman peittonsa lisäksi myös M:n ja mun peitot ja meidän kaikkien kolmen tyynyt. Yön pimeydessä vaihdan siis lakanoita ja suihkuttelen lapsia pissaisuusjärjestyksessä. Itse en jaksa mennä suihkuun vaikka varmaan pitäis... Näytös on hoidettu puolineljään mennessä... L:n herätyskello aloittaa seitsemän jälkeen. Aamun valjetessa mulla on vastassa runsaasti pyykkiä.

Alle viikko lähtöön, ylihuomenna uusi vuosi ja vain muutama päivä aikaa miettiä onko tää edelleen poskiontelotulehdus vai hammassärky. Meneekö ohi itse vai tarvitaanko a) lisää antibiootteja b) hammaslääkäri. Lisää jännitystä tilanteeseen tuo se tosiasia että terveydenhuolto hammaslääkäriä lukuunottamatta on ilmaista vielä tänään ja huomenna, hammaslääkäriä varten meillä taas on vakuutus joka korvaa edes osan vielä tänään ja huomenna... ylihuomisesta ei ole tietoa. Kuitenkin vakuutuksellakin se juurihoito maksaa sen $600. Mennäkkö vai eikö mennä? Soittaako vai eikö? Siinäpä päivän pulmat. Verikokeeseen nyt kuitenkin raahaan itseni tänään, olis pitänyt raahata jo viime viikolla, katsomaan onko noi veriarvot miten sekaisin a) joulusta ja b) antibiooteista. M:n lääkkeet loppuu kesken matkan ja vakuutusyhtiö pitäis saada hyväksymään ylimääräiset pillerit matkalle... kaikki muutkin reseptilääkkeet pitäis käydä läpi ja soittaa apteekkiin, niin kauan kuin ne saa ilmaiseksi – tänään ja huomenna.



Jälkikasvu haluaa lähteä ostarille riehumaan, sopii mulle. M kysyy multa et miks mä oon tänään niin kiva, vastaan etten oo vielä ehtinyt ruveta kovin hurjaksi... kello kun on vasta yhdeksän. Otan neuleen mukaan ja annan noitten juosta. Samalla saatan vaikka siemailla kahvia. Yritän kiertää alet kaukaa, en tarvitse mitään. Tarve vaan syntyy kun näkee miten halvalla sais sitä tai tätä – just tänään.


Viimeiset päivät oon muutenkin kunnostautunut kodinhengettärenä, marttana ja käsityöläisenä... Oon ommellu ne uudet sohvatyynynpäälliset. Korjasin M:n uimashortsit jotka oli muuten ihan täydelliset, paitsi ettei ne pysynyt ton rimppakintun päällä. Ompelin K:lle uuden Batmanpuvun... salonkikelpoisemman, ja samalla sellaisen jonka se saa itse päälle ja pois päältä. Ostin kerän lankaa saadakseni viimeinkin valmiiksi sen neljännen sohvatyynynpäällisen – kalastajan vaimon malliin. Mitäs seuraavaksi? Tää flow olis nyt hyvä hyödyntää niin kauan kuin sitä riittää...

uudistunut Batman

Kommentit

  1. Toivottavasti paranet pian! Ja vautsi miten ahkera kodinhengetär olet taas ollut!

    Jäi muuten ihmetyttämään millainen ihana ostari teillä on. Millaisessa ostarissa lapset voi riehua? Meillä päin pitää olla tarkka ostareissa, ettei lapset vaan riko mitään tai katoa tai juokse ulos auton alle. Ostarilla käynti ei oo täällä päin yhtään rentouttavaa lasten kanssa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se tästä, tai ainakin päätin että se menee itsellään ohi ;) Täällä meillä on ostareissa sisäleikkipuistoja lapsille, ja sinnehän noi haluaa... ja sit lastenvaateliikkeissä ja lelukaupoissa saa leikkiä jotta vanhemmat voi keskittyä ostamiseen. Noin muutenkin suhtautuminen lapsiin on suvaitsevampaa ja sallivampaa... kahviloissa ei tule niitä pitkiä katseita ja vaatekaupan myyjän mielestä on vaan hellyyttävää kun lauma leikkii vaaterekkien uumenissa hippaa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi