Siirry pääsisältöön

voihan räkä

Muistatteko kun sanoin että ihan varmasti sairastun sillä hetkellä kun homma oon saanut paperin kätöseeni... eilen aamulla oli jo kurkkukipeenä, iltapäivällä alkoi valumaan silmät ja yöllä pää oli täyttynyt vihreänkellervästä limasta, lihaksia särki ja valvoin yskien. Ilmeisesti tää virus yrittää kertoa mulle että tänään pitäis leputtaa... M kertoo että me ollaan menossa illalla Snow Flake Lanelle, veikkaan että M voittaa ja virus jää kakkoseksi.

noi hyvinvoivat tulppaanit tässä kuvassa esittää mua

L lähti O:n kanssa kauppaan hakemaan lisää troppia. O lähti ostamaan itselleen laastareita ja suklaata. Mä istun tässä Koiran kanssa kärsimässä ja miettimässä mistä mun pitikään kirjoittaa... Vielä viikko joululomaan. Viikko koulubusseja ja koulukyytejä ja klinikkaa ja psykologia... sitten pitkä ihana tauko. M epäilemättä on toista mieltä tästä tauosta ja sen ihanuudesta ja se saattaa johtaa siihen, että me kaikki ollaan sitä mieltä että joululomat on syvältä... toivossa on kuitenkin hyvä elää, ja siellä kuvitelmien joululomassa jossa me leivotaan sovussa ja lauletaan joululauluja ja luetaan kirjoja ja leikitään. Kukaan ei kiukuttele, huuda tai riitele, ja meillä leijuu sellainen vaaleanpunainen pehmeä usva. Taidan oikeesti olla sairas ja houria?

Tonttu löytyi kuusen alta syömästä karkkia

kuuseen se oli lisännyt koristeeksi lasten alusvaatteet

M:lla on tulevalla viikolla koulun hengen nostatus viikko... huomenna ne pukeutuu eriparivaatteisiin, tiistaina koulunväreihin, keskiviikkona oman luokka-asteensa väriin, torstaina lemppari urheilujoukkueen asuun – mikä se on? Ja perjantaina ne laittaa vaatteensa takaperin ja nurinpäin. O:n koulussa syödään torstaina keksejä. K:n koulussa ollaan vaan tavallisia ja käydään koulua ja sit jäädään lomalle.

M>n koulusta tuli raportti kotiin




Taidan vetäytyä ensin pelaamaan Peppi Pitkötossua ja sit nukkumaan untuvapeiton alle.  


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää