Siirry pääsisältöön

voihan räkä

Muistatteko kun sanoin että ihan varmasti sairastun sillä hetkellä kun homma oon saanut paperin kätöseeni... eilen aamulla oli jo kurkkukipeenä, iltapäivällä alkoi valumaan silmät ja yöllä pää oli täyttynyt vihreänkellervästä limasta, lihaksia särki ja valvoin yskien. Ilmeisesti tää virus yrittää kertoa mulle että tänään pitäis leputtaa... M kertoo että me ollaan menossa illalla Snow Flake Lanelle, veikkaan että M voittaa ja virus jää kakkoseksi.

noi hyvinvoivat tulppaanit tässä kuvassa esittää mua

L lähti O:n kanssa kauppaan hakemaan lisää troppia. O lähti ostamaan itselleen laastareita ja suklaata. Mä istun tässä Koiran kanssa kärsimässä ja miettimässä mistä mun pitikään kirjoittaa... Vielä viikko joululomaan. Viikko koulubusseja ja koulukyytejä ja klinikkaa ja psykologia... sitten pitkä ihana tauko. M epäilemättä on toista mieltä tästä tauosta ja sen ihanuudesta ja se saattaa johtaa siihen, että me kaikki ollaan sitä mieltä että joululomat on syvältä... toivossa on kuitenkin hyvä elää, ja siellä kuvitelmien joululomassa jossa me leivotaan sovussa ja lauletaan joululauluja ja luetaan kirjoja ja leikitään. Kukaan ei kiukuttele, huuda tai riitele, ja meillä leijuu sellainen vaaleanpunainen pehmeä usva. Taidan oikeesti olla sairas ja houria?

Tonttu löytyi kuusen alta syömästä karkkia

kuuseen se oli lisännyt koristeeksi lasten alusvaatteet

M:lla on tulevalla viikolla koulun hengen nostatus viikko... huomenna ne pukeutuu eriparivaatteisiin, tiistaina koulunväreihin, keskiviikkona oman luokka-asteensa väriin, torstaina lemppari urheilujoukkueen asuun – mikä se on? Ja perjantaina ne laittaa vaatteensa takaperin ja nurinpäin. O:n koulussa syödään torstaina keksejä. K:n koulussa ollaan vaan tavallisia ja käydään koulua ja sit jäädään lomalle.

M>n koulusta tuli raportti kotiin




Taidan vetäytyä ensin pelaamaan Peppi Pitkötossua ja sit nukkumaan untuvapeiton alle.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...