Siirry pääsisältöön

voihan räkä

Muistatteko kun sanoin että ihan varmasti sairastun sillä hetkellä kun homma oon saanut paperin kätöseeni... eilen aamulla oli jo kurkkukipeenä, iltapäivällä alkoi valumaan silmät ja yöllä pää oli täyttynyt vihreänkellervästä limasta, lihaksia särki ja valvoin yskien. Ilmeisesti tää virus yrittää kertoa mulle että tänään pitäis leputtaa... M kertoo että me ollaan menossa illalla Snow Flake Lanelle, veikkaan että M voittaa ja virus jää kakkoseksi.

noi hyvinvoivat tulppaanit tässä kuvassa esittää mua

L lähti O:n kanssa kauppaan hakemaan lisää troppia. O lähti ostamaan itselleen laastareita ja suklaata. Mä istun tässä Koiran kanssa kärsimässä ja miettimässä mistä mun pitikään kirjoittaa... Vielä viikko joululomaan. Viikko koulubusseja ja koulukyytejä ja klinikkaa ja psykologia... sitten pitkä ihana tauko. M epäilemättä on toista mieltä tästä tauosta ja sen ihanuudesta ja se saattaa johtaa siihen, että me kaikki ollaan sitä mieltä että joululomat on syvältä... toivossa on kuitenkin hyvä elää, ja siellä kuvitelmien joululomassa jossa me leivotaan sovussa ja lauletaan joululauluja ja luetaan kirjoja ja leikitään. Kukaan ei kiukuttele, huuda tai riitele, ja meillä leijuu sellainen vaaleanpunainen pehmeä usva. Taidan oikeesti olla sairas ja houria?

Tonttu löytyi kuusen alta syömästä karkkia

kuuseen se oli lisännyt koristeeksi lasten alusvaatteet

M:lla on tulevalla viikolla koulun hengen nostatus viikko... huomenna ne pukeutuu eriparivaatteisiin, tiistaina koulunväreihin, keskiviikkona oman luokka-asteensa väriin, torstaina lemppari urheilujoukkueen asuun – mikä se on? Ja perjantaina ne laittaa vaatteensa takaperin ja nurinpäin. O:n koulussa syödään torstaina keksejä. K:n koulussa ollaan vaan tavallisia ja käydään koulua ja sit jäädään lomalle.

M>n koulusta tuli raportti kotiin




Taidan vetäytyä ensin pelaamaan Peppi Pitkötossua ja sit nukkumaan untuvapeiton alle.  


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää