Siirry pääsisältöön

voihan räkä

Muistatteko kun sanoin että ihan varmasti sairastun sillä hetkellä kun homma oon saanut paperin kätöseeni... eilen aamulla oli jo kurkkukipeenä, iltapäivällä alkoi valumaan silmät ja yöllä pää oli täyttynyt vihreänkellervästä limasta, lihaksia särki ja valvoin yskien. Ilmeisesti tää virus yrittää kertoa mulle että tänään pitäis leputtaa... M kertoo että me ollaan menossa illalla Snow Flake Lanelle, veikkaan että M voittaa ja virus jää kakkoseksi.

noi hyvinvoivat tulppaanit tässä kuvassa esittää mua

L lähti O:n kanssa kauppaan hakemaan lisää troppia. O lähti ostamaan itselleen laastareita ja suklaata. Mä istun tässä Koiran kanssa kärsimässä ja miettimässä mistä mun pitikään kirjoittaa... Vielä viikko joululomaan. Viikko koulubusseja ja koulukyytejä ja klinikkaa ja psykologia... sitten pitkä ihana tauko. M epäilemättä on toista mieltä tästä tauosta ja sen ihanuudesta ja se saattaa johtaa siihen, että me kaikki ollaan sitä mieltä että joululomat on syvältä... toivossa on kuitenkin hyvä elää, ja siellä kuvitelmien joululomassa jossa me leivotaan sovussa ja lauletaan joululauluja ja luetaan kirjoja ja leikitään. Kukaan ei kiukuttele, huuda tai riitele, ja meillä leijuu sellainen vaaleanpunainen pehmeä usva. Taidan oikeesti olla sairas ja houria?

Tonttu löytyi kuusen alta syömästä karkkia

kuuseen se oli lisännyt koristeeksi lasten alusvaatteet

M:lla on tulevalla viikolla koulun hengen nostatus viikko... huomenna ne pukeutuu eriparivaatteisiin, tiistaina koulunväreihin, keskiviikkona oman luokka-asteensa väriin, torstaina lemppari urheilujoukkueen asuun – mikä se on? Ja perjantaina ne laittaa vaatteensa takaperin ja nurinpäin. O:n koulussa syödään torstaina keksejä. K:n koulussa ollaan vaan tavallisia ja käydään koulua ja sit jäädään lomalle.

M>n koulusta tuli raportti kotiin




Taidan vetäytyä ensin pelaamaan Peppi Pitkötossua ja sit nukkumaan untuvapeiton alle.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...