|
Wallingford on pohjoisen Seattlen kaupunginosia |
Noin keskimäärin
mä en oo mikään eläintarhaihminen ja jaksan aina hämmästellä niitä vanhempia
jotka tuntuu kulkevan jonkinlainen villieläinensyklopedia päässään... Mä seison
oman laumani kanssa elefanttiaitauksen ulkopuolella ja kerron tarinaa
kuolleesta vauvaelefantista Hansasta ja vieressä oleva nainen kuvailee
lapselleen pikkutarkasti aasian- ja afrikanelefantin eroja. Lähestymistavassa
on selkeä ero enkä osaa olla tuntematta huonommuutta sen tosiasian edessä, että
mulle ne on ”vaan” elefantteja.
|
Hansan kuolema oli yhteinen suuri suru |
|
meidän apinat... |
Sää on
kieltämättä aika sopiva eläintarhaan. Mä olin jotenkin kuvitellut että eläimet
olis sisätiloissa ja siellä olis tosi rauhallista. Toisin kävi. Aina aiemmin
oon joutunut selittämään laumalle että ne kivet siellä vedessä ei oo kiviä vaan
virtahepoja, mutta sitä on vaikee nähdä kun ne ei liiku... nyt meillä oli kaks
sukeltelevaa ja leikkiivää virtahepoa. Me nähtiin vauvakirahvi ja karjuva
leijonauros. Ilmeisesti kymmenen astetta ja puolipilvistä oli täydellinen sää vai
oliko se sittenkin se ettei meillä juurikaan ollut mitään odotuksia, muita kuin
et lapset sais juosta koko paikan ympäri... Viimeinen yllätys, eikä lainkaan
vähäisin oli se ettei niitä mukaan otettuja rattaita enää tarvittu lainkaan,
vaan jopa O käveli ja juoksi koko matkan.
|
ai mitä täällä muka on? |
|
happy feet |
Kommentit
Lähetä kommentti