sunnuntai 29. joulukuuta 2013

happy feet


Wallingford on pohjoisen Seattlen kaupunginosia

Noin keskimäärin mä en oo mikään eläintarhaihminen ja jaksan aina hämmästellä niitä vanhempia jotka tuntuu kulkevan jonkinlainen villieläinensyklopedia päässään... Mä seison oman laumani kanssa elefanttiaitauksen ulkopuolella ja kerron tarinaa kuolleesta vauvaelefantista Hansasta ja vieressä oleva nainen kuvailee lapselleen pikkutarkasti aasian- ja afrikanelefantin eroja. Lähestymistavassa on selkeä ero enkä osaa olla tuntematta huonommuutta sen tosiasian edessä, että mulle ne on ”vaan” elefantteja.



Hansan kuolema oli yhteinen suuri suru




meidän apinat...

Sää on kieltämättä aika sopiva eläintarhaan. Mä olin jotenkin kuvitellut että eläimet olis sisätiloissa ja siellä olis tosi rauhallista. Toisin kävi. Aina aiemmin oon joutunut selittämään laumalle että ne kivet siellä vedessä ei oo kiviä vaan virtahepoja, mutta sitä on vaikee nähdä kun ne ei liiku... nyt meillä oli kaks sukeltelevaa ja leikkiivää virtahepoa. Me nähtiin vauvakirahvi ja karjuva leijonauros. Ilmeisesti kymmenen astetta ja puolipilvistä oli täydellinen sää vai oliko se sittenkin se ettei meillä juurikaan ollut mitään odotuksia, muita kuin et lapset sais juosta koko paikan ympäri... Viimeinen yllätys, eikä lainkaan vähäisin oli se ettei niitä mukaan otettuja rattaita enää tarvittu lainkaan, vaan jopa O käveli ja juoksi koko matkan. 





ai mitä täällä muka on?

happy feet







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.