Epäilemättä mulla
ja meillä – molemmilla – on assipiirteitä, ihmehän se ois jos ei olis. Huumorilla usein tuleekin
vertaisilta kysyttyä että kummaltako se niitten autisti on autisminsa perinyt? Vai molemmilta?
Keskimäärin kuulija ymmärtää kysymyksen. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys
ystävyyksistä, ystävistä ja ystävällisyydestä kirjoittaessa. Miten Jeesus tähän
liittyy, en tiedä... paitsi että meitä toki kehoitetaan olemaan ystävällisiä ja
ottamaan huomioon myös toiset. Mä haluan ajatella tän olevan lähtöisin musta,
ei raamatusta. Vaikka kirkossa käynkin, se tuntuu silti paremmalta näin. Toisaalta eikö ystävällisyyttä ja toisen huomioon ottamista korosteta kaikissa filosofioissa? Puhuttiin sitten kristinuskosta, islamista, buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta tai mistä hyvänsä.
On mulla ystäviä,
siis niitä ihan oikeita ns. core friendships. Ne jotka kulkee mukana tyrskyissä
ja tuulessa, kykenee hyväksymään mun puutteet ja keskeneräisyyden siinä missä
mä omasta puolestani hyväksyn heidän keskeneräisyytensä, sellaisenaan ja
kaikkinensa. Ehkä yhteistä meille, mun tosiystäville ja mulle on se, että
meissä ja meidän ystävyydessä sen myötä on särmänsä, kulmikkaita kun ollaan
kaikki.
Mun mielestä, ja
siis puhtaasti mun mielestä, on omanlaistaan keskeneräisyyttä ja pienuutta olla
kykenemättä hyväksymään sitä tosiasiaa että elämä on täynnä kohtaamisia. On
ihmisiä joiden rinnalla kulkee vähän matkaa, toisten kanssa matkataan pidempään
ja sitten on ne muutamat harvat joiden kanssa jaetaan koko elämä. Ei alusta
loppuun, eikä lopusta alkuun, mutta jollakin syvemmällä ja pysyvämmällä tasolla
– kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi.
On ne joiden
kanssa oltiin naapureita, jaettiin lasten syntymiä ja kuolemia. Lopulta
muutettiin ja nyt huomaa ettei enää oikeastaan olla muuten tekemissä kuin
satunnaisesti naamiksessa. Se ei kuitenkaan mitätöi niitä yhteisiä vuosia ja
yhdessä kuljettua matkaa, niilläkin oli tarkoituksensa. Oli ne joiden kanssa imigroiduttiin isoon
amerikkaan ja lopulta huomattiin ettei meillä oikeastaan ole mitään muuta
yhteistä kuin se immigraatio, tai ne joitten kanssa selvittiin kipeistä
kouluvuosista, yhdessä, käsikädessä... kunnes elämä kuljetti erilleen. Aikuinen
kykenee ymmärtämään nämä kohtaamiset ja sen tarpeen kulkea yhdessä jonkin
aikaa. Ei siihen liity toisen loukkaamista tai loukkaantumista. Ei siinä ole
mukana pahaa oloa, haikeutta ehkä.
Sitten on se
pienen pieni ryhmä joiden kanssa matka on pitkä. Ne joitten kohdalla voidaan
pitkänkin ajan kuluttua jatkaa siitä mihin silloin joskus jäätiin, vuosienkin
päästä. On niitä jotka tietää mitä ajattelen jo ennen kuin itsekään olen sitä
ymmärtänyt. Ne joiden olkapäätä vasten itketään, ja joiden edessä elämä ei aina
hymyile. Ne joiden edessä saa olla tyhmä ja tuhma, valita väärin ja töksäyttää,
kukin vuorollaan.
Ystävällisyydellä
ei juurikaan ole tekemistä ystävyyden kanssa. Ystävällisyyttä on kohdella
lämmöllä ja rakkaudella tuntematonta ihmistä, silloinkin kun ei oikeastaan
haluaisi. Ystävällisyys on yritys ymmärtää toisen ajatuksia ja tarkoitusperiä,
kyky olla hiljaa jos ei ole mitään mukavaa sanottavaa. Se on sen ulkopuolisen
tuntemattoman kutsumista mukaan ryhmään, vastaanottamista silloinkin kun olisi
helpompaa pitäytyä vanhassa... sitä minä harjoittelen... ystävällisyyttä kaupan
kassalla kiireessä, tuntemattoman huolen kuuntelemista, laajennettua empatiaa.
Kaunis ja pohdiskeleva kirjoitus! Tästä kirjoituksesta tuli hyvä mieli siitä, että onhan sinulla sittenkin niitäkin ystäviä, joita ehkä koet kaipaavasi ja tarvitsevasi. Niitä, joille et ole turha ja, jotka eivät ole sinulle turhia.
VastaaPoistaAikaisempi ystävyys ja ystävällisyys-teemainen bloggauksesi antoi aika eri kuvan. : "Tänä päivänä toteasisin ehkä olevani aika turha ystävä, koska en koe tarvitsevani ketään. Viihdyn yksin, kaipaan harvoin seuraa muuten kuin noin pintapuolisesti... kun säästä ja yhdentekevistä asioista on puhuttu vartti voi hyvin jatkaa matkaa eteenpäin."
Nyt kirjoitit: "On mulla ystäviä, siis niitä ihan oikeita ns. core friendships. Ne jotka kulkee mukana tyrskyissä ja tuulessa, kykenee hyväksymään mun puutteet ja keskeneräisyyden siinä missä mä omasta puolestani hyväksyn heidän keskeneräisyytensä, sellaisenaan ja kaikkinensa."
Varmaan kenen tahansa bloggaajan ajatukset ja fiilikset voi vaihdella eri päivinä ja lukijoilla ei aina välity koko totuus (jos se nyt koskaan välittyy ;) ). Tästä uudemmasta kirjoituksesta sain sen kuvan, että sinulla on myös tärkeitä ystävyyssuhteita, joissa et halua puhua vain pinnallisista asioista ja, että nämä ystävät merkitsevät sinulle. Aiemmasta bloggauksestasi tuli se kuva, että viime kädessä sinun elämässäsi ei muilla ihmisillä kuin miehelläsi ja lapsillasi ole kovin merkittävää ja tärkeää sijaa. Se kuulosti jotenkin surulliselta, kun olin aiemmin huomannut, että olit kertonut sinulla olevan kuitenkin ystäviä.Ajattelin aiemmin, miltä noista ystävistäsi tuntuu, kun kerrot, että että koet itsesi niin itseriittoiseksi, ettet tarvitse oikeasti kuitenkaan muita kuin itsesi ja oman perheesi ja olet aika turha ystävä.
Se että elämässä on kohtaamisia ja ystävyyksiä, jotka kestävät aikansa, on minustakin tietenkin täysin tavallinen, normaali asia. sen sijaan se, etteä joku ihminen kertoo, ettei edes koe tarvitsevansa mitään läheisiä, syvällisiä, kestäviä ystävyyssuhteita kuulostaa hätkähdyttävältä ja surulliseltakin.
Mukava se on lukea, että loppujen lopuksi asia ei ehkä ollutkaan ihan niin kuin tuosta taannoisesta kirjoituksesta tuli kuva.
Mielestäni erilaisilla, monenlaisilla ja eri kestoaikaisilla ystävyyksillä on paikkansa. mutta joka tapauksessa minusta on fakta, että kaikille ihmisille on hyväksi pyrkiä läheisiin ja syvällisiin ystävyyssuhteisiin ja siihen, että ymmärtää tavitsevansa ystäviä ja peilejä... jo ihan oman henkisen ja hengellisen kasvunsakin vuoksi. Itsellä voi olla muille annettavaa ja muilla itselle. Uskon, että sinullakin on paljon annettavaa ystävillesi. Annathan paljon itsestäsi toisille jopa jo ihan tämän blogisikin kautta. Minun on vaikea nähdä sinua minään "turhana ystävänä".
Kyllä ystävällisyydellä on merkitystä ystävyydessäkin ja nimenomaan siinä. Toki ystävällisyyttä tarvitaan hirveän paljon joka elämän osa-alueella. Luulen, että blogin pitäminen voi olla hyvää terapiaa sinulle, jotta opit itsekin ihmissuhdetaitoja ja jotta kykenet opastamaan lapsia niissä asioissa.
VastaaPoistaMiten Jeesus tähän liittyy, ihmettelit. No, jos ihminen omaa kristillisen arvomaailman ja eritoten, jos ihminen on tullut uskoon ja näin lähtenyt Jeesuksen seuraajaksi, niin ihminen on silloin luopunut jo periaatteellisesti siitä ajatuksesta, että olisi riippumaton Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan.
VastaaPoista"Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä."
Jeesuksen seuraajana suurin kiinnostuksen aihe valinnoissa on mielestäni se, mitä Jeesus ajattelee kyseisestä eettisestä tms ongelmasta. Ja sitä vartenhan Raamattu juuri on kirjoitettu, että se on meille kompassi kaiken hälyn ja sekavan informaation keskellä. Kantoja ja ajatuksia riittää joka lähtöön ja maailma on lisäksi täynnä erilaisia harhauttavia uskontoja ja liikkeitä.
Jos on Raamattua tutkimalla voinut vakuuttua, että se kirja on tosiaan lähtöisin Jumalalta, niin voi myös tietää, että saamme isoihin elämän kysymyksiin sieltä vastaukset ja avun.
Raamatun mukaan "petollinen on ihmissydän", joten vain omiin tuntemuksiimme nojaamalla emme pysty elämään taivaan Isää mielyttävällä tavalla ja niin , että se koituisi itsemme ja lähimmäistemme parhaaksi eduksi.
Siksipä mietimmepä mitä tahansa eettistä, psykologista tai moraalista kysymystä, niin kannattaa tukeutua myös Raamatun kantaan aiheesta. Jos on uskovainen ja omaa kristillisen maailmankatsomuksen, oikeastaan kaikki liittyy Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa.
Näin on myös ystävyys/ystävällisyys-teeman kanssa.
Itse haluan ystävystyä ja rakastaa toisia jopa koko maailman ihmisiä, koska Jumala on rakkaus ja hänen seuraajanaan haluan jäljitellä Hänen rakkauttaan ja oppia rakastamaan toisia. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin saa myös karttamaan eristäytymistaipumusta ja avartumaan. Haluan myös kannustaa muitakin ihmisiä löytämään uskon Jeesukseen kuten Jeesus lähetyskäskyssään kaikkia seuraajiaan kannusti. Kun ystävystyn, pystyn tukemaan näitä ystäviäni myös hengellisesti. Oman seurakuntani jäseniä toisilla tavoilla ja uskosta osattomia todistamalla heille Jeesuksesta.
jos eristyisin hengaamaan vain oman perheeni kanssa, en pystyisi osoittamaan rakkautta kovin hyvin muille lähimmäisilleni enkä pystyisi kovin hyvin edesauttamaan heidän pelastumistaan Jeesuksen seuraajiksi. Siksikin haluan ponnistella ystävyyksien kehittämisessä ja lisäämisessä, vaikka autismin kirjon ihmisenä se on usein minulle varsin haasteellista.
Jumalan kuvinahan me ihmiset kaikki omaamme luonnostaan jonkun verran omatuntoa ja käsitystä oikeasta ja väärästä. Periytyvä perisynti kuitenkin vääristää oikeudentajuamme ja niinpä ilman Jumalan sanan ohjausta vain kuuntelemalla ns oman sydämemme ääntä menemme usein harhaan.
On siis tärkeää ohjata ajatuksiaan Jumalan sanalla Raamatulla. Sielläkin puhutaan kannustavasti ystävällisyydenkin arvosta, vaikka moni sen toki muutenkin ymmärtää. Sen sijaan monen on vaikeaa tajuta sitä, että meidän tulisi olla riippuvaisia Jumalasta eikä nojata lähinnä omaan ymmärrykseemme. "Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan." San 3:5
Persoonallisuudenpiirteet, joihin meidän ihmisten on hyvä tähdätä miellyttääksemme Luojaamme, löytyvät hyvin Raamatusta. Esim Gal. 5:22-24: "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.
Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta."
Niinpä Jeesus tosiaan liittyy kaikkeen elämäämme, myös ystävyyssuhteisiimme ja eri luonteenpiirteittemme kehittämiseen, myös ystävällisyyden kehittämiseen.
On ollut ihanaa huomata, että usein kerrot siitä, miten käyt kirkossa ja miten se on elämäsi yksi oleellinen osa, josta saat iloa. Niin asia on myös omalla kohdallani. Kiitos avoimmuudestasi ja ajatuksia herättävistä postauksistasi!
Mirkku