batman - ihan oikeesti!

Miten se on edes mahdollista että se ei unohda sitä hetkeksikään, siis oikeesti hetkeksikään... aamun eka kysymys, ensimmäinen kun tullaan kotiin, ensimmäinen kun lähdetään... ”Can I wear my Batman Costume?” Jos ja kun se pitää välillä pestä, siis se kulahtanut rätti, K kysyy vartin välein joko se on pesty... tää vika ei ole liioittelua tai edes huono vitsi vaan; ”Is it ready yet?”

Tolla pojalla on nyt ollut batmanpuku päällään päivittäin lokakuun alkupäivistä. Alkuun vuorokaudenympäri, vähitellen vaan aamuseitsemästä iltaseitsemään ja nyt me ollaan saatu niistettyä se siihen että batmanpuvussa ollaan vaan kotona... ja siinä sit ollaan. Neljästi oon ommellut sen kasaan, kahdesti korjaillut muuten ja aiona välillä pessyt. Se on tahrainen, ruma ja rispaantunut, poika sen sisällä täydellinen uskoessaan olevansa batman – ihan oikeesti.

L:lle jo kerroin että on kaikkien edun mukaista että batmanin puku matkustaa meidän mukana myös Floridaan... siitäkin huolimatta että me L:n kanssa toivotaan salaa että se unohtaa koko rievun - turha toivo. Ai miksi, no koska siinä puvussa on kiinnitys selkäpuolella ja sen pukemiseen ja riisumiseen tarvitaan apua.. aina kun pitää mennä vessaan, ja sit se kääntyy nurinpäin ja se pitää kääntää takaisin ja sit se välillä aukeaa itsestään kun ne tarrat siellä selässä on niin väsähtäneet. Big deal joo, mä oon laiska, mutta silti mä oon aika täynnä tota batmanasua... henkisesti oon kuitenkin valmistautunut siihen että jos se hajoaa lopullisesti, ei meillä taida olla muita vaihtareita kuin tilata uusi – pikana. Onhan se Batman – ihan oikeesti.