Siirry pääsisältöön

batman - ihan oikeesti!

Miten se on edes mahdollista että se ei unohda sitä hetkeksikään, siis oikeesti hetkeksikään... aamun eka kysymys, ensimmäinen kun tullaan kotiin, ensimmäinen kun lähdetään... ”Can I wear my Batman Costume?” Jos ja kun se pitää välillä pestä, siis se kulahtanut rätti, K kysyy vartin välein joko se on pesty... tää vika ei ole liioittelua tai edes huono vitsi vaan; ”Is it ready yet?”



Tolla pojalla on nyt ollut batmanpuku päällään päivittäin lokakuun alkupäivistä. Alkuun vuorokaudenympäri, vähitellen vaan aamuseitsemästä iltaseitsemään ja nyt me ollaan saatu niistettyä se siihen että batmanpuvussa ollaan vaan kotona... ja siinä sit ollaan. Neljästi oon ommellut sen kasaan, kahdesti korjaillut muuten ja aiona välillä pessyt. Se on tahrainen, ruma ja rispaantunut, poika sen sisällä täydellinen uskoessaan olevansa batman – ihan oikeesti.




L:lle jo kerroin että on kaikkien edun mukaista että batmanin puku matkustaa meidän mukana myös Floridaan... siitäkin huolimatta että me L:n kanssa toivotaan salaa että se unohtaa koko rievun - turha toivo. Ai miksi, no koska siinä puvussa on kiinnitys selkäpuolella ja sen pukemiseen ja riisumiseen tarvitaan apua.. aina kun pitää mennä vessaan, ja sit se kääntyy nurinpäin ja se pitää kääntää takaisin ja sit se välillä aukeaa itsestään kun ne tarrat siellä selässä on niin väsähtäneet. Big deal joo, mä oon laiska, mutta silti mä oon aika täynnä tota batmanasua... henkisesti oon kuitenkin valmistautunut siihen että jos se hajoaa lopullisesti, ei meillä taida olla muita vaihtareita kuin tilata uusi – pikana. Onhan se Batman – ihan oikeesti. 


Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Aika kova Batman-into tosissaan!

    Huomasin tuossa, että sun blogissa ei näkynyt enää uusimpien kommenttien luetteloa, josta pääsi napsauttamalla lukemaan ne. Se oli musta tosi hyvä ja kävin aina yleensä lukemassa ne uusimmat kommentit. Eihän niitä kovin helposti muuten löydä aiemmista kirjoituksista.

    Onko mun koneessa joku tilapäinen häiriö vai ihan oikeestiko poistit tuon kommenttien alun esille tuovan osion? Sun blogissa on usein tosi kiinnostavia kommentteja ja ne ois kiva löytää!

    Hauskaa joulua! :)

    VastaaPoista
  3. Kappas...olin hätähousu! Joku bugi se oli kai, koska nyt taas alkoi näkyä! :D

    VastaaPoista
  4. Mä tiedän tosta jotain. Meidän L oli just täyttänyt vuoden, kun se peri mun kaverilta maailman ihanimman vaaleanpunaisen t-paidan, jonka rinnassa oli sydän, jonka sisällä palloja. Siitä tuli Pallopaita, joka oli päällä ympäri vuorokauden ja todellakin joka päivä. Kun se lopulta piti pestä, L istui koko pesuohjelman ajan tarkkailemassa sitä pesukoneen ikkunan läpi. Olin unohtanut mainita, että paita tulee koneesta märkänä (meillä ei ole kuivuria enkä muistanut asettua yksveen maailmaan, jossa paita vois ihan hyvin tulla pesukoneesta myös kuivana)...siitä uhkas tulla maailmanluokan katastrofi, joten hän sitten veti sen märkänä päälleen. Sama kuvio toistui aina, kun se piti pestä. Välillä ei päästy ulkoilemaan Pallopaidan takia...paidan piti tietenkin näkyä koko maailmalle - ja sehän oli sit toppahaalarin ja villakerroksen kanssa helpommin sanottu kuin tehty. Laps riisui uudestaan ja uudestaan kaikki muut vaatteet, kunnes Pallopaita näkyi. Ulkovaatteiden päälle paita ei valitettavasti mahtunut.

    Sit onneks muutettiinkin lämpimämmille maille ja Pallopaitaa sai pitää huoletta. Kyllä sitä pidettiinkin niin kauan kuin vain mahtui, 3-vuotiaaksi asti. Sen oheen tuli onneksi pari muuta suosikkia ja sitten alkoikin "vaihdan vaatteet 15 kertaa päivässä" -kausi. Sinänsä tolla lapsella on joku ihmeellinen kyky vaatteiden, värien ja muotojen suhteen, se pystyy esimerkiksi muistamaan nyt 7-veenä tiettyjä tilaisuuksia 2-3-vuotiaana ja mitä sillä/siskolla oli siellä päällä. Tai kuvailemaan leikkipuistoreissun jälkeen kaikki 20-30 lapsen asukokonaisuudet ja jäljittelemään omilla vaatteillaan niitä, mitkä eniten miellytti. Mä joskus tsekkailen näitä sen muistamisia valokuvien avulla (joihin lapsilla ei ole pääsyä eli ei voi katsoa sieltä) ja aina menee oikein.

    Ties mitä kaikkea jännää tohon Batmaniin oikein liittyykään. Mutta ymmärrän "tuskanne", meillä oli sentäs vain tavallinen t-paita eikä selkäkiinnitteinen hieman erikoinen asuvalinta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ompelin meidän Batmanille tänään uuden puvun, sellaisen jonka saa itse päälle ja pois... kaikki on onnellisia :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi