Siirry pääsisältöön

uusi kojootti

Meillä on uusi ”kojootti tai karhu”, kukaan ei enää jaksa puhua koirankakasta, ylinopeuksista tai koulubussipysäköinnistä, nyt puhutaan marijuanasta – siis kannabiksesta. Nyt kun kaikkien kulmakarvat kohoaa jonnekin hiusrajan yläpuolelle, haluan muistuttaa että vuosi sitten – marraskuun 4. – meillä laillistettiin kannabiksen ostaminen, kasvattaminen ja myyminen. Nyt on mennyt vuodenpäivät lainsäädännön hiomiseen... kuka saa myydä ja missä. Kuinka paljon voi ostaa ja missä ja miten kasvattaa. Itse äänestin vuosi sitten kannabiksen laillistamista vastaan (jos se nyt ketään kiinnostaa).

No – anyhow – nyt tän projektin yhteydessä ollaan tohon läheiselle teollisuusalueelle perustamassa yritystä, joka kasvattaa ja prosessoi marijuanaa... ei myy, ei jakele. Kasvattaa ja prosessoi. Tästähän on nyt sit noussut vuosisadan NIMBY. Tätä vastustusta tukemaan on haalittu nimiä ja adresseja, TV-kanavat asta ööhön, kongressiedustajia ja jopa yks senaattori. Meillä ei vedota liito-oraviin. Meillä vedotaan hajuhaittoihin. Kunnanvaltuusto oli tänään yleisestä painostuksesta johtuen kuunnellut asukkaiden vastustuspuheita, lykännyt päätöstä ensi viikolle ja sulkenut seuraavan kokouksen yleisöltä.

Hajuhaittojen lisäksi vedotaan demokratiaan – sehän kai toivottavasti toteutui vaaleissa? Enemmistö voitti ja mun ymmärtääkseni demokratia toimii niin. Sit ne vetoaa äänioikeudettomuuteen – siis intialaiset, kroaatit, britit, puolalaiset, kiinalaiset jne.  Mä itse olen kansalaisuuteni ihan normiportaita pitkin hakenut, ihan itse ja omin käsin papereita täytellen. Saan äänestää ja olla mieltä... siitä vaan byrokratian portaita harppomaan. Äänestän vaaleissa ja demokratia toteutuu. Joskus saan oman tahtoni läpi, monesti en. Silti demokratia toteutuu, enemmistö voittaa.

Marijuanan kasvattaminen on laillinen bisnes, ihan siinä missä viinakauppa tai lahjatavaraliikekin. Oon ehkä tyhmä, enkä ymmärrä asian syvintä olemusta, mutta mun mielestä asia on näin. Aika näyttää saako ne tahtonsa läpi, tuleeko se virallinen instanssi ja pelastaa meidät kannabikselta.


Kannabiksen myynti, prosessointi ja kasvattaminen on uuden lainsäädännön puitteissa tarkkaan valvottua toimintaa ja luvan saaminen ihan mihin tahansa näistä kolmesta edellyttää melkoista byrokratian rattaissa pyörimistä. Lisäksi tästä tulee sievoiset summat osavaltiolle verotuloina – ihan tarpeeseen.

toi koulu on siis vaan koulu, ei edes meidän asuinalueen alakoulu

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää