tiistai 3. joulukuuta 2013

aika monta kertaa

Kirjoitin elämäni ekan blogipostauksen keväällä 2012, sen jälkeen kun M oli saanut diagnoosinsa ja me elettiin sitä sadan päivän sopeutumisen aikaa. Päivä oli maaliskuun 19. todellisuudessa diagnoosi oli saatu jo muutamaa päivää aiemmin, maaliskuun 15. Kirjoitan edelleenkin pääasiallisesti itselleni, ja lisäksi kuitenkin vähän myös teille. Alunperin blogi oli kuitenkin tapa käsitellä surua ja ahdistusta. Sen jälkeen on tehty paljon työtä ja kuljettu pitkä matka.

Syksyllä siirryin kirjoittamaan laaja-alaisemmin omasta ja meidän perheen elämästä tänne ”Tahdon Asiat” – blogiin. Kirjoituksia on 228 ekassa blogissa ja 780 Tahdon Asioissa, yhteensä 1008 postausta. Näiden kirjoitusten aikana on ehtinyt tapahtua ihan valtavasti, lukijoita on kertynyt tälle puolelle 39 (siis niitä, jotka näkyvät tuolla sivupalkissa) todellinen lukijamäärä taitaa kuitenkin olla aika paljon suurempi.

Tässä vähän statistiikkaa:
Pageviews today  494
Pageviews yesterday 378
Pageviews last month 12,337
Pageviews all time history 201,346

Tänne on siis tultu, hakeuduttu tai eksytty yli 200,000 kertaa. Se on sen näköinen kävijämäärä että vettä pienen ihmisen aika hiljaiseksi. ”Humbling” saattaisin sanoa. Tuntuu huikealta, että niin monet ihmiset seuraavat meidän elämää säännöllisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti tai edes satunnaisesti.

Mä voisin olla joviaali ja kysyä mitä haluatte lukea? Mikä kiinnostaa? En lupaa pysyä aiheessa, vaan jatkan varmaan samaan malliin... laidasta laitaan. Hyppikää yli jos ette halua lukea. Kivaa olis kuitenkin kuulla mikä kiinnostaa.

Viimeisen kuukauden aikana lukijat ovat olleet täältä:
Finland 8859
United States 2095
Russia 313
United Kingdom 253
Germany 181
South Korea 161
Italy 83
Sweden 70
Australia 49
China 37

Kaikkien aikojen luetuin postaus on viime tammikuulta, M:n lonkkaleikkauksen ja sairaalareissun ajalta: ”Ei mitään hätää... Eihän?” lukijoita tällä yksittäisellä kirjoituksella 311

Kun katsellaan hakusanoja pitkällä juoksulla on joukossa vain yksi, joka ei liity blogin nimeen, se on ”joulukoti” 44 osumalla. Viimeisen viikon aikana on tänne päädytty kuitenkin lisäksi hakusanoin; asiat järjestykseen, hampaaton ihminen, kaksi poikaa pienellä ikäerolla, lasku kaavake. Muistaakseni meillä on kaikilla hampaat, M:lla nyt vähän uupuu tällä hetkellä. Pojilla on joo aika pieni ikäero, mutta hakija on tuskin etsinyt tätä meidän tilannetta vaan ehkä enneminkin niitä ”irlantilaisia kaksosia”- lapsia jotka ovat syntyneet samalle äidille vuoden sisällä toisistaan. Laskukaavakkeeseen en osaa sanoa mitään ja L pitää asiat järjestyksessä.


Kiitos teille jokaiselle! Olen kiitollinen. Olen otettu. Olen ylpeä.

K koski meidän Tontuun eilen ja tonttu katosi... ne kirjoitti sille kirjeen, jossa K pyysi anteeksi ja sai vastineeksi tämän.

Tonttu kuitenkin pysytteli poissa pienten kätten ulottuvilta tänään... keittiön kaapin ylimmällä hyllyllä.






7 kommenttia:

  1. Heippa, Minä en ainakaan näy sivupalkissa mutta olen erittäin säännöllinen lukija. Pidän tästä amerikkalais-suomalaisesta arjesta (tai amerikkalaisesta arjesta suomeksi) josta kirjoitat. Nyt koukuttaa erityisesti tonttu-joulukalenteri. :) Olen kommentoinut joskus ennenkin. t. lukija eteläisestä Suomesta

    VastaaPoista
  2. Täällä yksi lukija 39 lisäksi! Meiltä löytyy pieni...tai no about samanikäinen kuin M poika jolla autistisia piirteitä ja kehitysviivästymää. Itseasiassa autismi aiheuttaa niin rankkaa omaehtoisuutta että se osaltaan viivästyttää taitojen oppimista... Tämä blogi toimii loistavana vertaistukena sen suhteen ja samoin mahdottomien aikataulu säätöjen. Meillä harrastetaan niitäkin ;) Muutenkin kiva lukea lapsiperheen elämästä Suomen rajojen ulkopuolella.
    Teidän perheen menossa on niin paljon yhtymäkohtia meidän (erityislapsi)arkeen että blogi on ehkä paras vertaistuki mitä on! Sattuneista syistä mua kiinnostaisi joskus lukea tarkemmin millaisia terapiota teillä lapsilla on ja mitä ne pitää sisällään esim. sosiaalisten taitojen ryhmä jne. oon jo saanutkin hyviä vinkkejä arkeen. Kun meillä lapsi ei syö, ei puhu, ei tottele..... mut miksi ihmeessä Suomessa ei ole nallekarkin näköisiä (ja oletettavasti makuisiakin) vitskuja lapsille?!?
    t. yksi autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ihan parasta vertaistukea on tietää etten ole yksin ja ainoa... kiitos siitä! Meillä on yks ystävä, joka aina täällä käydessään kärrää noita karkkivitamiineja laukullisen mukanaan Suomeen :)

      Voisin hyvin kirjoittaa noista terapioista ihan oman juttunsa. Oon vähän yrittänyt rajoittaa, kun tiedän ettei kaikki lukijat ole erityislastenvanhempia ja eivät välttämättä siksi niin kiinnostuneita aiheesta.

      Poista
    2. Joo rajansa kaikella mut joka tarkempi avaus sisällöstä ois kiva joskus lukea. Kyllä se on koko toi teidän arki joka toimii vertaistukena, niin tutun oloista hullunmyllyä :) Sitten ku joku tuttu valittelee ettei saanu tällä viikolla kun kerran lapsenvahdin et pääsee jumppaa, niin tekee mieli sanoa et tuuppa vaikka päiväksi kokeilemaan meidän arkea.. :D

      Poista
  3. Ihana blogi,ihan mun lemppari. Tietsikkani jo osaa ehdottaa blogiasi , kun laitan Ta, :D

    Autismiin ja neurologisiin juttuihin liittyvät asiat kiinnostaa. Ja teidän syömiset: Hihii, kuulostaa hassulta, mutta näin on.

    Yleensäkin kaikki kuulumisenne, parisuhde ja ystäviesi kanssa touhuilu ynnä kirkkojutut. Amerikkalainen elämänmenokin kiinnostaa. Tunne-elämäsi kuvailu on koskettavaa ja kiinnostaa.. No, lähes kaikki mitä kirjoitat kiinnostaa, kun tunnutte jo niin tutuilta.

    Kaikkea hyvää teille ! :)

    Annuli

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.