Siirry pääsisältöön

Claire

1978, 1979, 1990, 1992, 1993, 1995, 1997, 2002, 2003, 2008, 2009, 2010, 2013... siinä niitä on, vuosia joina on tapahtunut jotakin mainitsemisen arvoista... siis sellaista jota voi pitkälläkin juoksulla muistaa ja ajatella että se ehkä jotenkin muutti elämän kulkusuuntaa, päätti- tai aloitti ajanjakson, tai oli jotenkin edes mainitsemisen arvoista.

1978 ala-aste alkaa.

1979 mutsi ja faija eroaa, me muutetaan muualle ja mä käyn julkisilla – no sporalla – koulussa... näin 2013 vinkkelistä katsottuna tuntuu aika hurjalle, että ihan itsekseni seikkailin koulumatkani jo 7-vuotiaana. Oon monesti miettinyt että oliko maailma oikeasti silloin niin paljon pienempi ja turvallisempi vai eikö sitä vaan osattu etukäteen miettiä mitä kaikkea olis voinut tapahtua...

1990 kirjoitan ylioppilaaksi, menen töihin. Musta tulee kirjakauppias.

1992 haen ja pääsen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi.

1993 yks L muuttaa mun elämän heinäkuussa... elokuussa me asuttiin jo yhdessä.

1995 joulukuussa L kosii. Siitä tulee tänään 18-vuotta!!!!! Silloin tuntui että oltiin ehditty seurustella jo ikuisuus... 2013 vinkkelistä sehän oli ihan heti.

1997 kesäkuussa me mentiin naimisiin suurin ja juhlallisin menoin... No ei oikeastaan. Meidän häät oli melko pienet ja intiimit.

2002 joulukuussa, niin siis päivälleen 11-vuotta sitten me seistiin aamuvarhaisella lentokentällä muutaman matkalaukun, yhden koiranpennun ja kahden kissan kanssa... matkalla kohti suurta tuntematonta.

2003 kesällä mä saan työluvan ja aloitan samana päivänä työt.

2008 huhtikuussa M syntyy.

2009 kesäkuussa T kuolee. Syksyllä meistä tulee amerikkalaisia.

2010 kesäkuussa pojat syntyy ja muutamaa päivää myöhemmin me muutetaan meidän omaan taloon.

2013 alan kampeamaan omaa tilaa itselleni ja valmistun lähihoitajaksi. Lauantaina voi toivottavasti korkata pullon kuohuvaa... huomenna ajattelin skoolata synttäreille.

Mä ajattelin et tästä tulis vaan lista vuosista ja muistoista... huomaan kuitenkin kirjoittaessani että kesäkuun lisäksi joulukuu on sangen tapahtumarikas. Huvittavinta on etten oo tätä aiemmin tajunnut ollenkaan. 


Eilen L antoi mulle vuosisadan synttärilahjan... ”Claire” oli odottamassa kun tultiin M:n kanssa kotiin klinikalta. Kaks päivää etuajassa joo, koska a) Claire ei olis mahtunut L:n autoon ja se ajoi eilen mun autolla koska jannut oli sen kyydissä b) Claire olis ollut hankalaa tai liki mahdotonta kätkeä ja c) jannut olis kuitenkin paljastaneet yllärin. Claire on I-H-A-N-A!!!! Katsokaa nyt! Tässä on Claire:


Tonttukin kävi koklaamassa





Kommentit

  1. Onnea etukateen! Ja odotan kuvia itsestasi ajamassa hienolla pyoralla, tietenkin henkeen sopivissa varusteissa ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana Claire ja onnittelut! <3

    Anna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...