Siirry pääsisältöön

Claire

1978, 1979, 1990, 1992, 1993, 1995, 1997, 2002, 2003, 2008, 2009, 2010, 2013... siinä niitä on, vuosia joina on tapahtunut jotakin mainitsemisen arvoista... siis sellaista jota voi pitkälläkin juoksulla muistaa ja ajatella että se ehkä jotenkin muutti elämän kulkusuuntaa, päätti- tai aloitti ajanjakson, tai oli jotenkin edes mainitsemisen arvoista.

1978 ala-aste alkaa.

1979 mutsi ja faija eroaa, me muutetaan muualle ja mä käyn julkisilla – no sporalla – koulussa... näin 2013 vinkkelistä katsottuna tuntuu aika hurjalle, että ihan itsekseni seikkailin koulumatkani jo 7-vuotiaana. Oon monesti miettinyt että oliko maailma oikeasti silloin niin paljon pienempi ja turvallisempi vai eikö sitä vaan osattu etukäteen miettiä mitä kaikkea olis voinut tapahtua...

1990 kirjoitan ylioppilaaksi, menen töihin. Musta tulee kirjakauppias.

1992 haen ja pääsen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi.

1993 yks L muuttaa mun elämän heinäkuussa... elokuussa me asuttiin jo yhdessä.

1995 joulukuussa L kosii. Siitä tulee tänään 18-vuotta!!!!! Silloin tuntui että oltiin ehditty seurustella jo ikuisuus... 2013 vinkkelistä sehän oli ihan heti.

1997 kesäkuussa me mentiin naimisiin suurin ja juhlallisin menoin... No ei oikeastaan. Meidän häät oli melko pienet ja intiimit.

2002 joulukuussa, niin siis päivälleen 11-vuotta sitten me seistiin aamuvarhaisella lentokentällä muutaman matkalaukun, yhden koiranpennun ja kahden kissan kanssa... matkalla kohti suurta tuntematonta.

2003 kesällä mä saan työluvan ja aloitan samana päivänä työt.

2008 huhtikuussa M syntyy.

2009 kesäkuussa T kuolee. Syksyllä meistä tulee amerikkalaisia.

2010 kesäkuussa pojat syntyy ja muutamaa päivää myöhemmin me muutetaan meidän omaan taloon.

2013 alan kampeamaan omaa tilaa itselleni ja valmistun lähihoitajaksi. Lauantaina voi toivottavasti korkata pullon kuohuvaa... huomenna ajattelin skoolata synttäreille.

Mä ajattelin et tästä tulis vaan lista vuosista ja muistoista... huomaan kuitenkin kirjoittaessani että kesäkuun lisäksi joulukuu on sangen tapahtumarikas. Huvittavinta on etten oo tätä aiemmin tajunnut ollenkaan. 


Eilen L antoi mulle vuosisadan synttärilahjan... ”Claire” oli odottamassa kun tultiin M:n kanssa kotiin klinikalta. Kaks päivää etuajassa joo, koska a) Claire ei olis mahtunut L:n autoon ja se ajoi eilen mun autolla koska jannut oli sen kyydissä b) Claire olis ollut hankalaa tai liki mahdotonta kätkeä ja c) jannut olis kuitenkin paljastaneet yllärin. Claire on I-H-A-N-A!!!! Katsokaa nyt! Tässä on Claire:


Tonttukin kävi koklaamassa





Kommentit

  1. Onnea etukateen! Ja odotan kuvia itsestasi ajamassa hienolla pyoralla, tietenkin henkeen sopivissa varusteissa ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana Claire ja onnittelut! <3

    Anna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...