lautapelejä ja käpylehmiä

Koska mun on mahdotonta vastata kaikkiin kommentteihin toistamatta itseäni ja ilman että ajatus katoaa, vastaan kaikille kirjoittaneille uudella kirjoituksella. Ensinnäkin kiitos kaikille kommenteista ja intohimoisistakin vastauksista tähän aiheeseen.

Kävin autotallissa äsken laskemassa meidän lautapelit. Niitä on yhdeksäntoista, ja kaikkia myös pelataan – päivittäin. Palapelejä on varmasti viitisenkymmentä ja myös ne ovat käytössä. Niin sanottuja tietokonepelejä meillä ei ole lainkaan. Se mikä ehkä jäi ilmaisematta edellisessä tekstissä on se tosiasia että vaikka meillä ruutuaikaa ei rajoiteta kellon kanssa, ei se tarkoita sitä että kolmikko viettäisi aikaansa telkkaria katsoen ja pelejä pelaten. Jostakin syystä vaan suurinosa tuntuu ajattelevan että rajoittamaton ruutuaika johtaa automaattisesti siihen, että sen ruudun edessä istutaan aamusta iltaan. Meillä on päiviä kun telkkaria ei avata laisinkaan ja iPadin sijainnista ei kellään ole aavistustakaan. Silloin kun edellämainittuja käytetään on sisältö puolestaan tarkkaan harkittua. Pienellä lapsella (alle 12-vuotias) ei täällä varsinaisesti ole tarvetta kännykkään, en väitä etteikö jollakin sellaista olisi, mutta sen ikäiset lapset ovat koulussa, koulubussissa, iltapäivähoidossa tai vanhempiensa kanssa. Ei ole mitään syytä antaa pienelle lapselle puhelinta käyttöön. Veikkaan ettei yksikään noista edes tiedä miten kännykällä soitetaan.

Noin hatusta vetäisemällä veikkaisin, että lasten keskimääräinen ruutuaika – viikon tai kahden ajanjaksolla – on tunnin ja kahden välimaastossa, lähempänä tuntia kuin kahta.  Tämä huolimatta siitä etten tietoisesti rajoita teknisten laitteiden käyttöä. Kaikki kolme käyvät koulua, ne leikkivät ystävien kanssa ohjatusti ja ohjaamatta. Lelunatsina meidän lelut rajoittuvat käytännössä legoihin ja junarataan, junaradan palasia on satoja ja junia kymmeniä, legojakin on paljon ja niitä on tulossa ensi viikolla lisää. Laumalle ei tarjota valmiin leikin mallia, vaan leikki on ensin rakennettava.

Mitä tulee säteily-yliherkkyyteen tunnustan että asia on mulle vieras. Nähtyäni teidän mulle laittamat linkit, googlasin aihetta ja hämmennyin sen tietotulvan edessä. Tutustun siis asiaan enemmän. Käytännössä me kuitenkin eletään yhteiskunnassa jossa sähkömagneettisen säteilyn välttäminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Onneksi en usko että meidän perheessä kenelläkään on tämänkaltaista yliherkkyyttä, ainakaan näin pikaisella perehtymisellä. 

lautapelihylly on kaoottinen ja kovassa käytössä