perjantai 20. joulukuuta 2013

...ja sitten satoi lunta

Se alkaa yleensä noin viikkoa ennen... tulee, ei tule, tulee, ei tule, ehkä tulee, voi olla, mitä jos. Harvemmin se pääsee yllättämään, useimmiten suurin antikliimaksi on kun sitä ei tulekaan. Samalla tavalla kuin tuntuu että synnytyksen on tapana käynnistyä yöllä – tilastollisesti tuskin on kuitenkaan näin, en tiedä – tuntuu että myös lumisade tulee öisin. Illalla mennään nukkumaan miettien kuinka käy tällä kertaa... tuleeko vai ei. Yöllä herää tavallista herkemmin, kuin lapsena ennen joulua, ja kurkistaa ulos... joko? Aamulla puhelimen viimein soidessa maa on valkoinen ja ulkona sataa lunta. Soittaja on koulupiiri; koulu alkaa kaksi tuntia myöhässä, eskaritoiminta – K – on peruutettu. Tuntia myöhemmin tulee seuraava viesti; koulupiiri on suljettu, kaikki toiminnot peruutettu. M:n opettajaa toivottaa oppilailleen hyvää joulua sähköpostitse, joululoma alkaa päivän etuajassa ja kesäloma tulee vastaavasti alkamaan sen samaisen päivän myöhässä. M:n psykologi soittaa ja peruuttaa tapaamisen. Tänään on lumipäivä.


Ne uudemmat suomalaiset kohottelee kulmiaan, ne sanoo reippaasti että kyllä Suomessa vaan kaikki pyörii lumessakin. Miten niin ei pääse mihinkään? Miten niin koulut on kiinni? Työpaikat? 

tälle kaksikolle riitti muutama minuutti ulkona... se oli kylmää, se oli märkää, se oli inhaa

Täytyy kuitenkin muistaa, että lunta sataa täällä korkeintaan sen kerran tai kaksi vuodessa ja se sulaa pois päivässä, joskus harvemmin lumi on maassa kaksi, tai kolmekin päivää. Alueella on noin 5 miljoonaa asukasta ja jokaisessa kaupungissa lumiauroja korkeintaan kourallinen, nekin keskimäärin sellaisia talkkarin auroja suomalaisesta näkökulmasta. Ei niillä pidetä auki kuin korkeintaan pääväylät jos niitäkään. Ja sitten se maasto... korkeuserot on suuria eikä teitä ole suunniteltu tai rakennettu talviajoa tai talvikunnossapitoa silmälläpitäen. Mulla kyllä on auto jolla pääsee ja se ajotaitokin, moni naapureista nyt vaan sattuu tulemaan paikasta jossa ei ole lunta ja liukkaankelin kokemus on olematon, parempi pysyä kotosalla.


Ei kannata panostaa rahaa sellaiseen mille ei varsinaisesti ole tarvetta kuin korkeintaan satunnaisesti. On halvempaa ja turvallisempaa keittää kaakaota, kaivaa pulkka autotallista ja pitää vapaapäivä.

hiljainen on kylätie

Tonttu ja mousie leikkii autoilla siellä missä "EI SAA" leikkiä


3 kommenttia:

  1. Eksoottiselta kuulostaa tuommoinen ratkaisu, jonka koko yhteisö on tavallaan tehnyt. Mietin vain mitens he, joiden on pakko lähteä? Miten esim lääkärit ja sairaanhoitajat ja lähihoitajat? Potilaat odottaa sairaaloissa, vaikka lunta tulisikin. Eikö teitä pitkin sitten pääse esim sairaalaan töihin? Ja jos jotenkin osa pääsee, ketkä ei siis juutu auraamattomille pikkuteille, niin entä sitten se turvallisuus? Sattuuko hirveesti kolareita ja muita onnettomuuksia ja nouseeko kuolinluvat lumipäivinä?

    Vois kuvitella, että tilastoissa näkyy jotain hyppäämistä. Tuntuu nimittäin niin hassulta, että usein talven ekoina lumipäivinä jopa osa suomalaisista elää niin kuin ei tietäis, et joka talvi se lumi tulee. Niin on monella talvirenkaat jääneet ajoissa laittamatta ja lumisade pääsee yllättämään. Ketjukolareitakin on joinain vuonna isommilla pääteillä ilmennyt pienemmistä haavereista puhumattakaan.

    Mietin myös, että kun USA on iso maa, niin ilmasto on pohjoisemmassa niin erilainen kuin etelämmässä? Miten teillä päin, lapset ei taida oppia siellä murtomaahiihtoa, laskettelusta en tiedä. Jos perhe sitten muuttaa pohjoisempiin osavaltioihin, niin onko sitten hankalaa, jos ei osaa hiihtää, jos muut vaikka koulussa hiihtää. Vai onko niin, ettei USA:n koulussa missään ole tätä Suomen tapaista hiihtoperinnettä? Onko kouluissa sitten luistelun tai laskettelun opetusta edes pohjoisemmassa? Onhan sitä tosin niitä luisteluhallejakin ja USA on Kanadan ohella ihan kunnon jääkiekkomaa.

    Vippe

    VastaaPoista
  2. Siis kuolinluvat, kääk... oiskin jännä ilmiö tollanen :D

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Voi kuvitella lasten ilon. Tonttukuvat on myös niin hauskoja!

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.