Siirry pääsisältöön

kahvia?

Mulla on edelleen elävä muistikuva mun ekasta käynnistä siinä kahvihelvetissä. Muistan miten kuuntelin jonottaessani muitten pitkiä tilauksia ja yritin kuumeisesti keksiä miten saan ihan tavallisen kahvin... lopulta nappasin siitä listalta sen latten ja toivoin säästyväni lisäkysymyksiltä. En säästynyt... minkä kokoinen? Kuinka monta shottia? Mitä maitoa? ...äääh, ihan sellainen tavallinen.

Sittemmin oon luopunut lattesta ja tilauskin on muotoutunut omakseen. Mun vakkari on ”12oz americano, 2 shots (3 pahana päivänä), w/room for cream” Joulun alla jos joskus herkuttelen saatan tilata ”12oz pumpkin spice latte with 1 pump and 2% milk with whip”.

Trendikäs hipster ei tosiaankaan käy Starbucksissa, eihän se käy Mäkkärissäkään. Trendikäs hipster tilaa kahvinsa mieluiten jostakin pikkukuppilasta jonka omistaja käy itse poimimassa kahvipapunsa jollakin luomufarmilla jossakin kaukana ja sen jälkeen omin pikkukätösin paahtaa ne omassa uunissaan. Hätätilassa trendikäs hipster ostaa kahvinsa Peet’s:tä tai Allegrosta, ei koskaan kaiken kansan pikakahvilasta jolla on autokaistakin.

Vuosien saatossa olen myös Seattlelaistunut ja juon kahvini mustana-maidolla-kylmänä-kuumana. Juon kahvini aamulla rauhassa pöydän ääressä, seuraavan matkamukista autossa. Juon kahvia koulussa, terapiassa, kirkossa, lääkärissä, teatterissa, elokuvissa, kaupassa, autossa, kylässä, puistossa, rannalla, lenkillä... istuen-seisten-kävellen. Kahvimuki kuuluu habitukseen siinä missä käsilaukku tai kännykäkin. Kertaakaan en istunut luennolla ilman kahvia enkä myöskään ole tainnut uskaltautua jumalanpalvelukseen ilman kahvimukillistani... ei siellä kyllä kovin usein näe muitakaan ilman kahvia. Kaikki juo kahvia kaikkialla. Se ei ole merkki siitä että olet epäkunnioittava tai kiireinen, se tarkoittaa että olet tullut viihtymään.




Aamukahvini juon kuitenkin isosta mukistani kotona, hyvänä aamuna rauhassa pöydän ääressä, kiireisempänä seisten ja siinä samalla paimentaen laumaani eteenpäin. Sunnuntaiaamun autuus on kahvirauhassa... monta kupillista, rauhassa, pöydän ääressä.


aamukahvilla Koiran kanssa

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää