Siirry pääsisältöön

tiukkaa tekee...

Aika tahtoo loppua kesken kun pitää yhteen lyhyeen päivään mahduttaa koko talvi. Se ensimmäinen oppitunti aamuseitsemältä oli tehokas... lumi on kylmää ja märkää, se sattuu käsiin jos siihen koskee paljain käsin. Kymmenessä minuutissa parivaljakko aneli päästä takaisin sisään.

Seuraava yritys aamupäivästä muistutti mua kaikesta siitä, mistä jään paitsi tässä meidän ilmastossa. Ei ole haalareita, ei kuriksia, ei hattuja, lapasia ja kurahanskoja... arkena on vain se flisee tai toppaliivi, joskusn jopa takki. Mulle riitti tää yksi kerta, yhtenä aamupäivänä kuristen ja haalareiden pukemiseen, villasukkien metsästykseen ja märkiin hanskoihin, en kadehdi yhtään äitiä joka joutuu pukemaan-riisumaan-kuivattamaan monta kuukautta putkeen. En kadehdi, en edes pulkkamäen uhalla.


Yhteen aamupäivään saatiin mahdutettua lumiukot, pulkkamäki ja lumienkelit. Leikittiin lumisotaa ja heitettiin lumipalloja Koiralle... lopulta kastuttiin vesisateessa ja paleltiin ne viimeiset kaksikymmentä metriä sisään. Talvi on koettu – kiitos ja kuulemiin... jos vaikka vuoden päästä taas.





lumiukot syntyi sarjatyönä noin kymmenen metrin välein




lämppärin edessä - kaikki neljä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi21. joulukuuta 2013 klo 9.08

    Hyvät ulkoiluvarusteethan lapsille löytyi, vaikka lunta tuleekin harvoin! Ihana tuo lumienkelikuva, jossa yksi saappaista on irronnut jalasta ja tuo viimeinen kuva, jossa on monta punaposkista lasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. joulukuuta 2013 klo 16.40

      Onhan niitä meilläkin, sekalaisia kuriksia ja haalareita :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää