Siirry pääsisältöön

tylsiä tyyppejä

A: Mitä teette uutenavuonna?
Me: Ei mitään, voitte tulla meille jos haluutte.
A: Eiku tulkaa te meille se olis kivempaa.
Me: Joo voidaan tullakin, lapset voi nukahtaa sohvalle.

B:ltä tulee tekstari: Järjestän bileet, oon kutsunut A:n ja C:n ja D:n ja E:n ja F:n... tulkaa tekin!

B:n koti ei ole lapsiystävällinen, mä tiedän että mun ilta menis siellä lasten perässä juostessa ja K:ta komentaessa. Siellä on liikaa ihmisiä ja touhu menee tolkuttomaksi riehumiseksi.

Soitan A:lle ja kysyn onhan kutsu vielä voimassa...

A: Ei kun me halutaan mennä B:n bileisiin.
Me: Aah, no me jäädään sit kotiin alkuperäisen suunnitelman mukaan.
A: Aijaa, mut tulkaa tekin B:lle kun sinne tulee ehkä ne C ja E:kin.
Me: Ei me taideta.

Laitan B:lle tekstarin, kiitän kutsusta ja sanon että ollaan kotosalla vaan.

Illalla saan A:lta tekstarin että he tosiaan haluaa mennä mieluummin, nähdään sit ensi vuonna jos ette kerran tuu.

Joo nähdään vaan, ei me tulla.


Miten mulle tulee tunne että ”we just got ditched”... tuli jotakin parempaa tekemistä... mitä mun pitäis tästä ajatella? En osaa ajatella mitään kaunista, pitää kai yrittää kovemmin. Me ollaan mielellämme kotona lasten kanssa, ei siinä mitään.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Nina29. joulukuuta 2013 klo 10.08

    Just let it be - enjoy your quiet New Year's at home :) It's not that big of a deal. In fact that's what we are doing too. And we don't even have kids. That makes us super boring, right? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. joulukuuta 2013 klo 16.38

      I know, I'm trying super hard... I'm just SO annoyed... and the funniest thing is that we really prefer to just hang out with the kiddos ;)

      Poista
  2. Nina29. joulukuuta 2013 klo 18.52

    :) Don't blame ya, we like to be at home too.... with the dog. LOL

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää