Siirry pääsisältöön

kannabiksesta, jalkapallosta ja joulukinkusta...

Viimeiset tunnit oon seurannut toisella korvalla netissä sitä Kannabisskabaa... Se on nyt äänestyksessä kunnanvaltuustossa... eipäs-juupas, saako vai eikö saa rakentaa kasvihuonetta metsän tuolle puolen. Hattua nostan sille ryhmittymälle joka tän eteen on töitä tehnyt, ja saivat tänään tahtonsa läpi. Tällä kertaa kannatti selkeästi pyytää viranomainen apuun JA uskoa pienen ihmisen voimaan byrokratian koneistoa vastaan. Meidän asuinalue sai poikkeuspäätöksen ettei tänne saa pistää pystyyn kannabikseen, tupakkatuotteisiin tai alkoholiin liittyviä tuotantolaitoksia. Perusteena se että tämä alue on ainoa kaupunkimaisen tiheä asuinalue kaupunkialueen ulkopuolella meidän asuinkuntamme (King County) alueella. En liittynyt naapurustoliikkeeseen, mutta olen toki ilahtunut päätöksestä niin nurkkakuntaista kuin se onkin. 

K ei halua pelata jalkapalloa. Se uskoo olevansa liian hidas ja pelkää ettei ole hyvä siinä. Samasta syystä K ei halua joogata eikä ajaa polkupyörää... JOS se ei olekaan hyvä. K:n toimintaterapeutti on sitä mieltä ettei K halua pelata jalkapalloa moro-refleksin takia. Mun kannalta on yks hailee pelaako se jalkapalloa, mutta mä haluaisin että se uskaltais ja haluais kokeilla uutta.


kaksikko meidän sängyssä eilen illalla

sillä aikaa Tonttu hyppäsi vaahtokarkkikylpyyn

matkalla hakemaan M:aa koulubussilta K tarkistaa myrskyn kaataman puun rikkomat penkit

K:lla on mukana Kummitäti T:n tekemä "Mousie" joka on viimeinkin päässyt pois sairaalasta
kirurgin onnistuttua liittämään pään takaisin omistajaansa


sillä aikaa kun me oltiin bussia vastassa Tonttu oli siirtynyt kahvinkeittimen viereen kuivattelemaan

Mun on vaikeeta kuvitella että kukaan Suomessa asuva haluais suolata itse kinkkuaan, mutta känpä nyt pikaisesti läpi harmaasuolauksen... ihan siltä varalta että joku ulkosuomalainen kaipaa sitä perinteistä joulukinkkua. Ekaa kertaa ikinä otettiin kokonainen kinkku... täällähän se ei tosiaankaan ole mikään luuton rulla, vaan ihan oikea possun takalisto. Lauman kanssa tutustuttiin tänään sian anatomiaan ihan näin ”hands on”

illalla keitin valmiiksi 10% suolaliuoksen autotalliin jäätymään... tein 10 litraa,
todellisuudessa jouduin tänään keittämään 4 litraa lisää.

small town America

samalta teurastajalta oon hakenut kinkkuni jo vuosia...
ekalla kerralla ne vinoili mulle että pohjoismaalaiset on ihan hulluja sikojensa kanssa...

Fischer Bros on avannut liikkeensaä 1910


maisemaa matkan varrelta

tien vieressä lehmät söivät apettaan


se näytti lähinnä säälittävältä meidän rapukattilassa


ennen liemen lisäämistä... possu saa nyt hautua liemessään 21. päivään saakka. Silloin se vaihdetaan suolattomaan veteen ja aatonaattona lykätään uuniin. 




Kommentit

  1. Kääk toi kinkku. Niin taas saat kyllä mun respectit, meikäläiseltä jäisi kyllä tekemättä.

    Ja siis mä oon ihan pihalla. Eikö K oo se sähköjänis, joka painelee joka paikkaan. Miten se edes voi kuvitella olevansa liian hidas?!??! Mitäs O sitten tuumaa, onko treenit samaan aikaan kuin M:llä`? Vai olivatko vasta katsomassa`? Ainakin täällä kolmevuotiailla vanhemmat on vielä mukana koko ajan ja pelaaminen on yhdessä tekemistä, osa ihan käsikädessä painelee äidin kanssa (meillä se ei sattuneesta syystä ole mahdollista, kun nää ei ole sellaiset oikeat, jotka menee samaan suuntaan;)

    Ja siis ihana toi teidän tonttu, se ansaitsis oman bloginsa noilla seikkailuillaan. Tulee aina hyvä mieli sen tempauksista!

    Ai niin ja sit toi kannabis. Vaikka musta onkin surullista, että ihmiset ei halua asuntoloita tms. omalle asuinalueelleen, niin en voi kyllä kuin sympata niitä, jotka EI halua huumetehdasta naapuriin. Onneksi vältyitte sellaiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tossa nyt niin kauheesti tekemistä ole ;)

      O on joo hidas ja kömpelö ja K se ketterä sähköjänis. Ero on vaan siinä että K:lla on selkeästi orastava itsetunto-ongelma ja sit vielä ongelmia heijasteitten kanssa eli ne ns. vauva-ajan heijasteet on edelleen jäljellä.

      Mä olen tietysti tyytyväinen että se tehdas menee johonkun muualle, mutta lainsäädännöllisestihän se on esimerkiksi panimoon tai lääketehtaaseen rinnastettavissa oleva tuotantolaitos.

      Poista
  2. Me saadaan vastaava kinkku Amish-teurastajilta, mutta suolataan lyhyempi aika (en voi sanoa miltä maistuu sillä olen kasvissyöjä, mutta on ollut miehen makuun ja hän on aika monta suomalaista kinkkua paistanut...) On ne aika karsean näköisiä mutta ei yhtä paha kun silloin kun mies tilasi kokonaisen sian paistettavaksi ulkovartaalla, hui.

    VastaaPoista
  3. Tuo 10% liemi on parempi ohje kuin mitä itse sain kotoa - lisätään suolaa kunnes peruna kelluu ! Mutta kun ne Amerikan perunat on niin isoja. Laitan kinkun vasta huomenna suolaan - toivottavasti vielä ehtii !

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...