Siirry pääsisältöön

jouluostoksilla

Muistan kuinka lapsena käytiin parhaan ystävän kanssa jouluostoksilla. Tavattiin Stockmannilla ja kierrettiin koko tavaratalo, ainakin kerran. Muistan kuinka hyasintit tuoksuivat ulko-ovella ja sen kosmetiikkaosaston ihanan tuoksun. Siinä vuotuisessa kierroksessa oli jotakin pyhää... uskon että se paras ystävä muistaa tuon vuotuisen retken myös.

Vuosien saatossa jouluostoksista tuli ensin hikoilua, sitten taiteilua piilossa lasten katseilta ja lopulta miltei sula mahdottomuus. Paketoinnista glögin äärellä joulumusiikkia kuunnellen katosi hohto ja siitä tuli enemmänkin liukuhihnahommaa... montako mun pitää näitä vielä kääriä? Oikeesti!

Jo kaksi vuotta sitten L mainosti ostaneensa kaiken takapuolellaan istuen, mä vielä uskollisesti kiersin hikisenä tungoksessa...

On joulukuun 3. päivä ja jouluostokset on hoidettu. Toissailtana napsuteltiin ja klikkailtiin lasten lahjat ja eilen hoidin L:n lahjat napsautellen ja klikkaillen lasten leikkiessä olkkarissa. Koira pitäis vielä napsauttaa ja klikata... huomenna saapuu ekat laatikot, ja siitä tasaisena vanana tuonne kuun puolivälin paikkeille. Ehkä paketointiinkin saadaan hohto ja joulu takaisin, kun niitä ei enää tartte nyhertää hikipäässä yhtenä iltana.


Suosittelen... napsuttelemaan ja klikkailemaan.

Jotenkin oon alkanut lämpenemään myös tälle ajatukselle ja ajattelinkin, että meidän perhe saattaa tänä jouluna ostaa omatuntonsa hiljaisemmaksi tällätavoin. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut4. joulukuuta 2013 klo 22.56

    *huokaus*
    tarttis uskaltautua naksuttelemaan ja klikkaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. joulukuuta 2013 klo 18.25

      Rohkeesti vaan! Ihanaa ja kätevää ja vaivatonta ja helppoa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää