Siirry pääsisältöön

sunnuntai

Tän siperiansään pitäis helpottaa tiistaina, olkoonkin että on olemassa uhka siitä että pakkasen laskiessa ja vesisateen alkaessa me mennään jäämyrskyn kautta, eikä kukaan mene vähään aikaan yhtään mihinkään. Aika näyttää, ja onneksi se on vasta tiistaina... huomenna pääsee kuitenkin hakemaan kinkun teurastajalta.


M tekee tossa vieressä kouluprojektiaan, taustalla soi joululaulut ja lasissa on punkku. Vielä alkusyksystä oli hienoa jos M:n kotitehtävissä olin alkukirjaimen lisäksi edes yksi äänne oikein, nykyään kaikki on kirjoitettu äänteellisesti oikein ja noin puolet sanoista ihan oikeestikin oikein.


se vetäs sit napaansa laatikollisen keksejä...

tässä lammessa on jotain vikaa!!!!

hetken harkittuaan Koira siirtyi kokeilemaan tätä uutta muotoa lammesta...


lenkiltä palatessani muistin että multa on jäänyt kuvaamatta ja postaamatta
STK:n mulle tekemä seppele... eiks oo upea?????

O ei ihan varmasti aio syödä tätä sössöä... EI, ei, ei... EI! Vaikka henki menis...

Jälkkäriä niille kahdelle muulle... O ei edes maistanut. ruokaansa


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi8. joulukuuta 2013 klo 21.17

    Hienoa, M! Olenkin iät ja ajat miettinyt, että miten lapset oppivat/opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan kieltä, jossa kirjaimet eivät vastaakaan loogisesti äänteitä. Miten M oppii, että "cot" ja "creem" tarvitsevan sen järjettömän a-kirjaimen? Pitääkö sanat vain opetella vähitellen ulkoa? :o

    - AS-tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2013 klo 13.19

      Mulla ei oo sulle tähän vastausta ja itse koen ettei musta ole juurikaan iloa ton lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Mä en edelleenkään tiedä miten lapsi ottaa erottamaan K:n, C:n ja S:ssän ja kuulemaan ne tietyt kirjaimet sanoissa, ne missä ei päällisin puolin ole mitään logiikkaa.

      Poista
  2. sanna9. joulukuuta 2013 klo 12.36

    No voihan murusta. Mikä oli vikana? Eikö hän edes jälkiruuan menetyksen uhalla maistanut? Voi toista...

    Meillä minun äiti just nauroi, et ei olisi uskonut että joskus on tyytyväinen, kun yksi lapsi syö kanat ja toinen pastat :D Jotenkin on vaan totuttu, että kun poikaset yleensä syövät kaikkea, niin annetaan valita ja yleensä säätämiset menee ohi...

    Ja siis ihan käsittämättömän kaunis kranssi. Keneltä sen saitkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2013 klo 13.22

      O joka käytännössä syö mitä tahansa inhoaa mössöjä ja kaikki risoton sukulaiset luokitellaan mössöksi, samoin kuin keitot ja padat ;) Sen lisäksi jannu kokeilee tällä hetkellä rajojaan suorastaan kaksin käsin. M:n syömisongelmien jäljiltä meillä ei kauheesti ole säätämisen varaa ruokapöydässä ja ulkopuolisesta nää systeemit saattaa näyttää välillä aika tylyiltä, mutta kyllä niistä on hyötyä ollut jos sen eteen on töitäkin tehty... syömisterapiaa alkuun kahdesti viikossa, sitten kerran ja viikon päästä se on ohi. Psykologillahan se tulee varmaan ravaamaan vuosikaudet.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää